Suvikki

Lepyttelyrobo

2012-02-09T07:00:00.000+02:00

Koska kirjoitin eilen varsin kantaaottavan kirjoituksen, on hyvä aika esitellä tämä symppis robottikoru. Se on Seppälästä muistaakseni -60% alennuksen jälkeen hintaan 2,78e (maksoin kortilla). Ostin niitä kaksi, mutta en sitten tarvinnutkaan sitä toista. Niinpä, jos joku haluaa olla qeek, hänelle se suotakoon. Haluan vastalahjaksi ystävänpäiväkortin.

Konservatiivisuudesta

2012-02-08T17:04:00.000+02:00

Oon yrittänyt pidättäytyä julkisista poliittisista kannanotoista, mutta nyt on liian paha mieli. Mieltä ei parantanut Kauhavan lentosotakoulun lakkauttamisuutinen. Viime vuonna Kauhavalta kuoli VR:n lipunmyynti. Odotan kauhulla päivää, kun InterCity ei enää ehdi edes pysähtyä siellä. Ymmärrän, että säästöjä on tehtävä, eivätkä ne koskaan ole kivoja. Mutta kuten sanoin, kokonaisvaltaisen poliittisen pahastumiseni vuoksi aion nyt sanoa sanaseni eräästä toisesta mieltäni painavasta asiasta, konservatiivisuudesta.

Konservatiivinen arvio tarkoittaa varovaista arviota, siis sellaista, joka on laadittu siten, että se tutkii päätöksen pidemmän aikavälin seurausta lyhytaikaisen hyödyn sijaan. Konservatiivin mielestä kaikki muutos ei ole edistystä, vaan että olemassa olevat tavat on perinteisesti todettu hyviksi ja toimiviksi rakenteiksi. (Wikipedia)

Konservatiivisuus mielletään usein junttiudeksi, vanhanaikaisuudeksi ja yleiseksi haluksi olla eri mieltä. Opiskelen humanistista alaa ja asun kaupungissa - tiedän, mitä on vihervasemmistoliberaalius. Se on eteenpäinkatsovaa, muodikasta, suvaitsevaa ja korkeakoulutettua. Pelkään, että edelläkäymisen huumassa hylätään kaikki se hyvä, mitä edelliset sukupolvet ovat oppineet ja rakentaneet. Valtion lait eivät koskaan ole arvotyhjiön päällä ja olisikin tärkeää tiedostaa, mille arvoille haluamme lakimme lastata. Kukaan tuskin voi kiistää luterilaisen kirkon positiivista merkitystä Suomelle eheisiin perheisiin ohjaavana, heikompiosaisista huolehtivana ja kriisitilanteissa läsnäolevana voimana.

Tuntuu, että muodikas suvaitsevaisuus kohdistuu lähinnä tarpeeksi etäisiin kohteisiin.
Vaikeampaa näyttääkin olevan hyväksyä kansakunnan sisäinen erilaisuus.

Kulttuuriminsteri Paavo Arhinmäki (vas) lakkautti valtakunnallista nuorisotyötä tekevien järjestöjen tuen Kansanlähetykseltä ja SLEFiltä. Kansanlähetykseltä sen takia, että se oli järjestämässä eheytymiskampanjaa, jolla haluttiin tukea henkilöitä, jotka kokevat seksuaalisuutensa olevan ristiriidassa heidän vakaumuksensa kanssa. SLEFiltä tuki puolestaan evättiin koska... Niin, miksi? Se ei ollut järjestämässä kampanjaa. Syynä oli se, että SLEF kuitenkin uskoo, että homosta voi tulla hetero. En tiedä, millä perusteella Suomen Islamilainen Neuvosto sai 7000 euroa. Ehkä siksi, ettei siellä tueta homoja.

Näinkö me haluamme kiittää? Rankaisemalla ihmisiä siitä, että he tulkitsevat Raamattua parhaansa mukaan ja pyrkivät elämään niin kuin oikeaksi kokevat? Odotan Arhinmäeltä kannanottoa siihen, onko kristillisten nuorisojärjestöjen oikeastaan kohtuullista ottaa kantaa esiaviollisiin suhteisiin tai alkoholinkäyttöönkään. Todennäköisesti Arhinmäen ja useiden järjestöjen välillä on näkemyseroja niihin liittyen. Halutaanko se nähdä toimenpiteitä vaativana ongelmana?

Perimmäiset kysymykset ovat lopulta asioita, joita ei voida ministeritasolla ratkaista, mutta joihin jokainen kuitenkin joutuu vastaamaan - oli vastaus sitten "ei ole merkitystä" tai "Jeesus on vastaus" tai jotain muuta. Uskonnollisuus ja hengellisyys ovat paitsi syvällä suomalaisessa kulttuurissa, myös syvällä yksilöissä. Valtion tarkoituksena on suojella kansaa ja sen jokaista jäsentä. Hyvin monella suomalaisella on lippis ja lenkkarit, eikä sen pitäisi tehdä heidän mielipiteistään vähemmän huomioonotettavia.

Mittava sepustus kalevalasormuksesta

2012-01-22T01:20:00.000+02:00

Nyt on niin monta kuvattu-tagia perätysten, että on aika jonkin muun. Positiivisen syrjinnän maassa jokin muu on nyt löydetty, kun sitä raukkaa on vain yhden postauksen verran.

Tampereella meni eräs kultaliike konkurssiin ja siellä on nyt konkurssimyynnin lopuksi kaikki tuotteet -60%. Kalevalakoruista suurin osa meni tietenkin jo siinä vaiheessa, kun ne olivat -30%. Silloin vartija päästi väkeä liikkeeseen yksitellen. Vielä löysin kuitenkin kivan sormuksen. Maksoin siitä kolmetoista euroa. Kolmetoista euroa. Kalevalasormuksesta. Tuntui vähän pahalta.

Sieltä ostamani on siis tuo jossa on punainen jaspis. Jos joku haluaa, voin käydä katsomassa onko sielä vielä jäljellä toinen samanlainen, mutta kermanvärisellä kivellä (kokoa 16). Kalevan karhu -sormuksen löysin joululahjakääreistä. Sormusten lisäksi Canonin kamerat ja Nokian kännykät taitavat olla ainoita merkkiuskovaisuuden merkkejä minussa. Nokia siksi, että se on eniten suomalainen. Canon siksi että se on toinen kahdesta laadukkaasta ja laajan valikoiman omaavasta. Kalevalakorut... ne on nyt mun uus juttu.

Mua hieman hämmentää, että olen kiinnostunut jostain merkistä, joka liittyy asustautumiseen. Vastustan sellaista (ilmeisen) kevyesti. Pronssisuus, historiallisuus, tarinat (mua vähän harmittaa että tuolla kivisormuksella ei ilmeisesti ole mitään hienoa nimeä eikä tarinaa. Kalevan karhun hallitsija hallitsee sekä ihmiset että eläimet!) ja suomalaisuus kuitenkin ovat saaneet mut ihastumaan.

Varsinkin, kun toinen oli -60% ja toinen lahja. Saisinpa pian korvikset!

Ps. Meille luetutettiin Vilja-Tuulia Huotarisen (Finlandia Junior 2011 voittaja) teksti Et kai taas, Huotarinen! Se kertoo hänestä näin: "Huotarinen inhoaa sellaisia äidinkielenopettajia, jotka käyttävät kalevalakoruja". Onneksi Huotarinen käytti sellaista itsekin, ja onneksi luokassa nauroi eräs toinenkin.

Pps. Tämä on luultavasti blogihistoriani pisin teksti ja se kertoo kalevalasormuksesta. Masentavaa.

Pekka

2012-01-20T13:08:00.001+02:00

Perussukat

2012-01-17T07:00:00.000+02:00

Olen aina ihmetellyt, miten niin joku ei muka osaisi kokata. Eihän se vaadi kuin reseptien sisälukutaitoa. Teelusikka, ruokalusikka, desilitra, öljy, suola, vesi, vehnäjauhot, leivinjauhe. Siinäpä onkin jo pitsapohja. En minäkään osaa tehdä ruokaa, jos se tarkoittaa reseptien muovailukykyä tai käsikopeloarvion erehtymätöntä tarkkuutta. Tai jos pitsapohja ei ole kokkaus. Mutta kuitenkin, lukutaidolla pääsee aika pitkälle. Sen osaan.

Sukkien kanssa on sama juttu. Perussukat eivät vaadi langan ja puikkojen lisäksi kuin intternetin, josta katsoa sukkaresepti. Oikea ja nurja tulee selkärangasta, vaikka edelliset sukat olisivat ala-asteelta ja alunperinkin reikäiset.

Tietysti voi olla että en osaa tarkoittaa vain en ehdi tai en jaksa. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos ei halua tai voi, mutta miksi sanoa ettei osaa?

Käsityökerhoa pystyyn vain! Olin lukioaikanani pettynyt, kun seurakunnan käsityöpiiri oli torstaiaamupäivisin. Kaikki kiva on aina vain eläkeläisille.

happy happy happy

2012-01-16T07:00:00.000+02:00

(Ihana) Kristiina ja konsertti

2012-01-15T10:00:00.000+02:00

Kuviin liittymättä: Olin perjantaina Tampereen Filharmonian seikkailukonsertissa, jossa esitettiin John Williamsin elokuvamusiikkia mm. elokuvista Tappajahai, Harry Potter ja Indiana Jones. En ollut nähnyt ainoatakaan elokuvaa (joojoo, en edes Pottereita), mutta konsertti oli mahtava. En kuuntele klassista musiikkia muuten, mutta tykkään käydä orkesterikonserteissa. On vain niin tajuttoman vaikuttavaa, kun iso porukka soittaa jotain ylevää.

Katsoin joskus youtubevideon, jossa orkesteri soitti Dragostea din teita ja oon siitä lähtien halunnut konserttiin, jossa ohjelmisto ei ole perinteisen ylevä. Onhan se nyt hienoa, kun orkesteri soittaa jotain muuta. Toissavuonna olin kuuntelemassa musiikkiopiston elokuvamusiikkikonserttia ja tykkäsin siitäkin. Mutta entäs tuo sitten, kun oli täysi kokoonpano (97 henkeä) ammattimuusikoita ja tyylikästä värivalojen käyttöä! En ehkä ole ollut paremmassa konsertissa.

Too long didn't read: Suosittelen orkesterikonsertteja niille, jotka eivät ole musiikillisesti valveutuneita. Niille, jotka ovat, suosittelen teemakonsertteja, sillä ne ovat jännittäviä.

Tässä sitä jotain muuta:

Vaaleanpunainen viikonloppu

2012-01-14T02:40:00.001+02:00

Krisse oli luonani viikonlopun ja vietimme sen varsin katu-uskottavan tyttömäisesti. Söimme vohveleita, joimme aamukahvit ruusukupeista ja nukuimme suloisesti siskonpetissä. Nyt juhlistan tätä viimesyksyistä tapahtumaa kolmen postauksen verran. Luvassa siis kuvapäivitys per päivä!

Ps. Tein uuden aluevalloituksen tuollaisen tekstikuvan muodossa. Tykkään hirveästi selailla tuollaisia, mutta musta on pelottavaa tehdä niitä ite. Kun pitää oikeasti tunnustaa jotain. Ehkä mä vain eläydyn.

Leena & Nikke

2012-01-12T00:00:00.000+02:00

En yleensä viitsi ottaa illanvietoissa kuvia muuta kuin muistomielessä, mutta tällä kertaa päätyi tänne asti. En yleensä myöskään muokkaile näin paljoa, mutta tällä kertaa tein senkin. Ja ihan kivalta tuntuu.

Rouva Bovary

2012-01-11T17:42:00.001+02:00

Käyn tänään palauttamassa pikkupinon syksyllä lukemiani kirjoja, joten nyt on hyvä aika tehdä päivityksiä niistä. Siksikin hyvä, että kolmannen (jo kirjoitetun) sukkapäivityksen julkaiseminen tarkoittaisi kolmea perättäistä sukkapäivitystä.

Nyt siis vuorossa Gustave Flaubertin Rouva Bovary (1857), joka on meidän holhoojamme, yleisen kirjallisuustieteen tutkijan ja tuoreen tohtorin suosikkiteos. Se on juuri sellainen kirja, joka on tylsä luettava, mutta jälkeenpäin analysoitaessa huijaa kuitenkin kehut itselleen. Tylsä, mutta hyvä. Pohjimmiltaan se kertoo siitä, mitä romanttiset höpöhöpökirjat tekevät mielelle. Mitä tapahtuu, kun elämä ei suju niin kuin elokuvissa? Mikä on vikana Mr. Niceguyssa? Miksi naiset rakastuvat renttuihin? Niin ajankohtaiset kysymykset, niin vanha kirja.

Tiesittekö muuten, että on ihan tutkittukin romanttisten komedioiden vaikutusta ihmismieleen? Romanttisia komedioita katsoneilla on enemmän kohtalouskoisuutta ja epärealistisia käsityksiä rakkaudesta. Olkaa varuillanne.

Välisti Emma työnsi takaisin hänen liiveihinsä villapaidan punaisen reunuksen, korjaili hänen kaulaliinaansa taikka heitti menemään kauhtuneet hansikkaat, jotka mies juuri aikoi vetää käteensä. Se ei tapahtunut, niinkuin Charles uskoi, hänen takiaan, vaan vaimon itsensä takia, itsekkyyden puuskassa, hermostuneessa kiukussa. Joskus Emma kertoi hänelle mitä oli lukenut, jonkin romaanin kohtauksen, uuden näytelmän, taikka lehdessä olleen jutun suuresta maailmasta. Olihan Charles joka tapauksessa ihminen, aina valmis kuuntelemaan, valmis hyväksymään. Emma uskoi paljon salaisuuksia koiralleen! Hän olisi uskonut niitä uuniin ladotuille haloille, kellon heilurille!
Sielunsa pohjalla hän kuitenkin odotti t a p a h t u m a a.

Suom. Eino Palola 1984, Otava.

Pitsisukat

2012-01-05T23:42:00.002+02:00

Pitsineuloksellaan nämäkin sukat toteuttavat ensimmäisyyttä. Ohje on täältä. Saaja oli näistä niin iloinen, että joululahja kipusi aika lähelle joululahjojen hyvän mielen huippua. Saa kai sielä listalla olla niin annettuja kuin saatujakin lahjoja.

Sileästäkin neuloksesta tuli aika harvaa, joten sukat melkein vaativat alle valkoiset sukat. En tiiä, johtuuko se puikkojen koosta vai vain valkoisesta väristä. Koko on nafti 37-38 ja lankana jälleen Seitsemän veljestä.

Norsusukat

2012-01-05T23:27:00.003+02:00

Voi mulla on vaikka kuinka paljon juttuja mielessä! Kahdet villasukat ovat jääneet kuvaamatta, mutta neljät sukatkin olisi siitä huolimatta jonossa. Pari numero yksi, norsusukat. (Ei äiti, ne eivät ole koiria. Ei Satu, niissä ei näy keskisormea.)

Nämä ovat elämäni ensimmäiset kirjoneuletuotokset ja tein samalla myös purkamisennätyksen. Inhoan jopa nuppineulojen laittoa, koska se ei suoraan edistä valmista työtä. Jos siis minä onnistuin minun kärsivällisyyteni kanssa, onnistuu varmasti moni muukin. Jos vain on kärsivällinen. Pikkuvirheet voi sivuuttaa tai korjata jälkeenpäin jäljittelemällä silmukoita oikealla värillä, kuten minä tein. Suurin hankaluus oli siinä, etten tajunnut kirjoneuleen + langanjuoksujen sitomisen tekevän neuleesta lähes joustamatonta. Lavensinkin lopulta resorin jälkeen kaksi silmukkaa joka puikolla ja kavensin ne kirjoneuleen jälkeen pois.

En myöskään ollut aiemmin tajunnut, että pyöröneule on spiraalia, jossa edellisen kierroksen pää ja seuraavan alku eivät ole samalla tasolla, joten saumakohta tulee näkyviin.

Inspiraation sain täältä, mutta lopullisen kuvion löysin täältä. Laitoin norsujen väliin vähän enemmän tilaa, että silmukkamäärä täsmäsi haluttuun jalankokoon. Toista sukkaa neuloessani luin ohjetta toisesta suunnasta, jotta sukat eivät olisi samaan jalkaan.

Lankana Seitsemän veljestä, kuten lähes joka kerta.

Kääreitä

2011-12-26T00:00:00.002+02:00

Olen tehnyt lähipäivinä tehnyt kaksi vavisuttavaa huomiota: roskaruokaan voikin, toden totta, kyllästyä eikä tietokoneella viitsi olla tekemättä mitään. Olen tänään lukenut vihdoin yhden "koulukirjan" (eli vaaditun romaanin) myöhässä loppuun. Tämäkin on ehkä uusi piirre itsessäni. Olisin luultavasti yllättynyt vähemmän, jos olisin jättänyt kirjan kesken luettuani siitä ensin 2/3, kun siitä käytävä keskustelu kerran on jo käyty. En tykännyt siitä, joten ei sitaatteja. Kirja oli kuitenkin William Faulknerin Ääni ja vimma (1929).

Mutta tästä tietokoneeseen liittyneestä havainnosta poiki melko suora huomio, että voisin vaikka blogata. Siispä nyt joululahjoja. Päivitin tuota edellistäkin postausta vielä yhden kuvan ja parin sanan verran.

Halusin tänä vuonna panostaa paketointiin hieman punakeltaista joulupukkipaperia enemmän. En kovin paljoa enempää, mutta vähän. Siispä paperit olivat hieman tyylikkäämpiä ja koristukset aavistuksen jalostetumpia. Maltoin jopa käyttää kangasnauhoja. Tosin vain naisten lahjoihin.

Söpön punavalkoisen lahjapaperin ostin aatonaattona Tiimarista hintaan 0,30e. Kannatti lähteä Seinäjoelle.

Itse ihastuin eniten ruskeaan käärepaperiin, luonnonnaruun ja vanhoihin kiiltokuviin. Luonnonnarulle olisi ollut muitakin suunnitelmia, mutta en löytänyt mistään sopivan tummaa. Kiersin kaikki potentiaaliset kaupat Kauhavalla, mutta vain Tokmanni ymmärsi minua edes vähän.

Rauhallista joulua!

2011-12-24T01:51:00.001+02:00

Tässä kuva, josta teetin joulukortit. Tuossa on käytetty kolmea eri kuvaa: Satu, talon seinä ja ikkunan vesipisarat ovat kaikki erillisiä. Lumisade on myös feikki. Tuo ei näyttänyt yhtä kivalta valmiina korttina (värit ja reunukset mätti), mutta ihan jees. Ajattelin tulevinakin vuosina kuvata itse korttini. Teetin ne Ifolorilla ja postikuluineen hintaa 20 kortille tuli 17,75.

Joulun jälkeen eli kun kukaan ei niitä enää tarvii ;) laitan tänne kuvia paketeista ja niiden itse tehdyistä sisällöistä. Nyt nauttikaa joulusta!

Se sen sanoi

2011-12-15T12:56:00.000+02:00

haluaisin pyyhkiä pois tiettyjen tapausten seuraukset ja palauttaa alkutilanteen. Mutta jokainen elämäni hetki tuo mukanaan kasauman uusia seikkoja ja jokainen näistä uusista seikoista tuo mukanaan niiden seuraukset edellisistä teoista niin että mitä enemmän yritän palata nollapisteeseen josta olen lähtenyt, sen enemmän etäännyn siitä --

Vielä toinenkin uusi tunniste: siteerattu. Kun mainitsin tuossa uudessa esittelyssä ilmaisin opiskelevani kirjallisuutta, mielessäni pyöri koko ajan vakaa mielipide "mutta tänne en kyllä siitä mitään laita". Jätin kuitenkin takaportin auki ja nyt kuljen siitä. Keksin ite.

Arvosteluja tai esittelyjä en kuitenkaan kirjoita. Rakastan sitaatteja, aforismeja, (lyhyitä) runoja, viimeisiä sanoja, elämänviisauksia. Laitankin tänne lukemistani jutuista palan mahtavuutta.

Eilen luin Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies (1979). Vaikuttava katkelma löytyi heti alussa, jolloin vielä luulin ettei se kyllä oikeastaan mitenkään kuvaa tätä kirjaa. Ei sen tarvitsisikaan, mutta kuvaa se. Tää on upea kirja. Vaikutuin. Luin. Rakastin. Galleriairkkasin. Rest in peace, Galtsu.

2011-11-30T07:00:00.000+02:00

Päivitin bloggerprofiiliani ja ilmoitin siellä harrastavani kirpputoreja. Päätinkin nyt sitten tehdä uuden aluevaltauksen, minkä merkkinä on uusi luokka "löydetty". Sen alle laitan kaiken löytämäni kivan materian. Se voi olla löydetty kanadantuliaispussista (you'll see), sängyn alta tai kaupasta, mutta useimmiten kirpputorilta. Multa on melko turhaa kysyä, mistä olen huomioliivin värisen mekkoni tai pappakenkäni ostanut, sillä ne on aina kirpparilta. Ja kukapa sukista kysyisi. H&M 5,95

Kaiken tämän edellämainitun jälkeen aloitan kuitenkin oikeista kaupoista ostetuilla asioilla. Mustat mokkanahkahansikkaat maksoivat Seppälässä monen alennuksen jälkeen lopulta 2e ja kun hehkutin mahtavaa löytöä, vastassa oli kommentti "ootko ajatellut, miksi hintaa oli niin useasti alennettu?" Mutta kuten kuvat oikeaksi osoittavat, oli kommentoija selvästi miespuolinen henkilö, jolla ei ole tunnesidettä rusetteihin.

Tänään menin ensimmäistä kertaa Tampereen Espritille ja löysin kukkaleggingsit. 5 euroa on minun mielestäni kohtuullinen hinta. Alkuperäinen hinta oli 25,95 ja nämä löysin neljännen alennuskerran kohdalla.

Yhtä vailla

2011-11-24T07:30:00.000+02:00

Kesäillan Satu

2011-11-23T19:26:00.001+02:00

Meidän piti vain mennä uimaan ja pitämään nuotiota, mutta ilta oli niin kaunis ja voikukkapelto oli hempeimmillään ja Satu oli maisemassa kuin Suomi-neito ja kaikki olikin täydellistä.

♥

Vaan myös naurua ja lepoa

2011-11-23T07:30:00.000+02:00

Ei maailma ole ainoastaan ruma, paha

2011-11-22T12:43:00.001+02:00

Suomeentulosukat siskolle

2011-11-18T21:39:00.000+02:00

Yleisön pyynnöstä nyt myös pohjakuva. ;) Lanka on Seitsemää veljestä - mitä mulla muuten on nyt lähes jokaisessa nykyisen ja menneen malliston väreissä - ja koristelut on tehty jälkeenpäin silmukoita jäljitellen. Malli on mielen syövereistä, paitsi sydämeen käytin ainakin kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen äidin kudontakirjaa.Yliopisto tekee ehdottoman hyvää kudontaharrastukselleni. Kirjoitusharrastusta se vähän haittaa, kun pitää niin ajatella analyysien aloittamista.

Alkaa peellä loppuu aalla OLI HIENOO OLLA POHOJAMMAALLA

2011-10-26T00:22:00.001+03:00

Voi miten mukavaa mulla oli viime viikolla. Ihan todella todella miellyttävää. Olin metsässä, nuotiolla, lautapelin äärellä. Kudoin villasukat, luin Puhdistuksen ja näin ihmismassan sijaan rakkaita. Mä olin lomalla, mä olin maalla!

Anteeksi, mutta sitä ei vain voi kuvata yhtään vähemmän seesteisesti.

Niin ja aamupalaksi oli tuoreita, äidin leipomia sämpylöitä.

Lauantai-iltana aloitin ahdistumisen siitä, että joudun takaisin kaupunkiin. Se kyllä helpotti vähän jo siinä vaiheessa, kun juna-asemalla oli tuttu ja kiva naama ja junassa kudoin risti-istunnassa sukkaa ja söin ruissipsejä. Ei täällä kamalaa ole, mutta joka päivä jostain tulee mieleen, että miten kukaan voi elää täällä. Miten jonkun koti voi olla täällä. Menot ja tapahtumat ja paikallisliikenne on mustakin kivoja asioita, mutta en mä halua aina olla niiden keskellä.

Seuraavaksi ammun kolkkoa kaupunkia vastaan syksyn värisillä, pehmeillä villasukilla.

Okei, tuon lauseen ammuin yli vain huvin vuoksi, mutta villasukkia tulee joka tapauksessa.

Ps. Apua kaikkeen sain tältä sivustolta. Värit oli silti sattumaa :D

Kuvamanipuloitu poika

2011-10-11T21:20:00.000+03:00

Säädän kuviani usein vain Picasalla, koska se on niin kätevä useiden kuvien nopeaan käsittelyyn. Lisäksi kuvanmuokkaus epäilyttää mua hieman: muokattu versio tuntuu usein liian luonnottomalta, vaikka muiden kuvissa tykkään rajustakin käsittelystä. Tänään jaksoin kuitenkin käynnistää Gimpin. Tässä muutama kuva veljenpojastani, Jannesta. Nyt jatkan teepannukuvien muokkaamista. Yritän uutta aluevalloitusta - vavishkaa brushit!

Paitsi että ennen pannuja vielä havainnollistava kuvasarja matkasta kulissien takaa. Ensimmäinen on alkuperäinen kuva, toinen on saanut picasakäsittelyn ja viimeinen pääsi vielä Gimpiinkin. Tämän tarkoituksena ei ole niinkään vertailla kuvanmuokkausohjelmia, koska en varmastikaan käytä hyväkseni kaikkia Picasan mahdollisuuksia. (Ja muutenkin pidän myös Picasasta. Että ethän itke, Google Inc.). Tämän tarkoituksena on kertoa, että tätä tein tänään.

Eräs arkipäivä

2011-10-07T16:40:00.000+03:00

Venäjäntunnit on nyt kahtena viikkona peruuntuneet, mikä on tarkoittanut samalla vapaapäiviä. Niin, mä todella jatkoin sitä vihattua venäjää. Tai no, kyllä mä rakastan sitä. Ei ole olemassa kauniimpaa tai mahtavampaa kieltä. Ehkä ei oo olemassa mitään kauniimpaa tai mahtavampaa ylipäänsä. Mutta se kielioppi on vain ihan kamala.

Vapaudesta riemastuneena siivosin sitten koko päivän. Toistan: koko päivän. Meinasin mennä tänään museokierrokselle, mutta ne on vähän huonosti perjantai-iltaisin enää auki. Mutta ainakin voitin vihdoin taistelun lieden pinttynyttä likaa vastaan! Monta erää se vaati, mutta onpahan nyt valkoinen liesi. Kiitos vain tuparilahjasta, sinä edellinen asukas.

Kuvissa panta, jonka tein korvaamaan rikki mennyttä rakkaintani. Ei se ihan edellistä päihitä, mutta edes sinne päin. Kuvissa myös tyllikoriste, jonka reaalimaailman mahdollisuuksista en osaa sanoa. Tein ne meidän yliopiston kehitysyhteistyöviikon työpajassa, jota ohjasi Nelliina ja Olivia Rouge. Voin kertoa, että tuntui hyvältä askarrella pitkästä aikaa.

Niin ja siitä venäjästä puheen ollen, onhan tää nyt vavisuttava kulttuurielämys:

Me ollaan kaikki just niin tällaisia

2011-10-04T17:03:00.000+03:00

Täällä ollaan, aikuisuudessa. Olen kovin ihastunut yliopistokampuksen vaahteraan, jota ilman opiskelijat eivät kai oikeastaan tulisi edes toimeen. Mihin nojaillen akateeminen kansa muuten runoilisi tai seurustelisi? Mielikuvat ovat muiltakin osin pitäneet ihastuttavan hyvin paikkansa: olen kuullut kirjallisuudenopiskelijoiden suusta sanan punaviini useammin kuin koko aiemman elämäni aikana.

Siinä kyllä vähän harhauduin, että näköpiirini olisi täynnä jakkuja ja korkokenkiä. Nyt tosin tuntuu itsestään selvältä, että eiväthän ne humanistien joukossa ole, vaan kauppakorkeassa! Onneksi minullakin oli jo valmiiksi lammaskuvioinen kangaskassi.

Ennen kuin olen täysin humanisoitunut ja kaiken ja kaikki ymmärtänyt, tahdon viettää vielä hetken stereotypioiden äärellä. (Eikö muuten keskustelu olisi lähes mahdotonta, jos emme yleistäisi? Eivät kaikki junat ole myöhässä. Ihan totta.) Olen pohtinut, että miksiköhän on olemassa kaksi erillistä ihmisryhmää: luonnonsuojelijarastatukat (päätin tämän olevan korrekti ilmaisu, koska minä rakastan rastoja) ja partiolaiset. Tai en tiedä onko, mutta minun päässäni ainakin on.

Mikä on luonnon merkitys sellaisille, jotka ovat kasvissyöjiä ja vastustavat turkiksia, mutta eivät marjasta tai telttaile (metsässä)? Mistä tulee into suojella sellaista, mikä ei ole lähellä omaa arkea? Ei sillä, että olisi väärin kierrättää, jos ei kalasta. Se on yhtä väärin kuin kuntopyöräily. Mietin vain, kuinka kukaan viitsii pyöräillä ilman raitista ilmaa, uusia maisemia ja aitoja mäkiä?

You say that you love rain, but you open your umbrella when it rains. You say that you love the sun, but you find a shadow spot when the sun shines. You say that you love the wind, but you close your windows when wind blows.-- William Shakespeare

Kuvat on pokkarinäpsäisyjä ensimmäisistä vieraistani. Manu-Petteri piirsi kyseisellä vierailulla minulle kieltokyltin seinälle laitettavaksi. Kiellettyjä ovat kamerat, kumihampaat ja pierutyynyt.

Se liittyy siihen ettei mee enää töihin

2011-08-05T20:24:00.000+03:00

Mullaalkoikesälomamullaalkoikesäloma. Eikä haittaa, vaikka ei kesä jatkuisikaan. Syksy on kiva. Pitää vain taas opetella pukemaan pitkiä lahkeita, mutta muuten ei ongelmaa. Huivit, neuleet, takit, tervetuloa. Tämä ihan vain siis siltä varalta, että kesä sattuisi loppumaan. Uiminen ja piknik (jollaista en oo tehnyt kertaakaan tänä kesänä huom huom) ovat myös kivoja, älkää loukkaantuko. Siis mikäli täällä enää on ketään päivityskadon jälkeen.

Kuvissa on Essi, kaksoistutkinnon loppuun saattanut.

Vähäsen

2011-07-27T18:17:00.000+03:00

Ja tässäpä tämmöinen. Nyt ei pitäisi mainoksia olla tulossa hetkeen. Sen sijaan hetkeen saisi kyllä tulla ilmoitus kämpän löytymisestä. Vielä on kuitenkin 57 onnekasta ennen mua... Onnekasta taas ei ollut se että ostin kolmannen vääränkokoisen täkin.

Vihkimistunnelmia

2011-07-20T22:21:00.002+03:00

Tää on reggaeta ja reggae on muotia

2011-07-16T18:55:00.000+03:00

Tässä on mainos, jonka sain tänään valmiiksi. Tervetuloa tapahtumaan. Tänään kuvasin myös yhden vihkimistilaisuuden ja nostin samalla kuumeeni tuttuihin lukemiin. Eilen se olikin vain 37.2. No, voiton puolella ollaan kohta pakostikin. Mononukleoosi voi kuulemma aiheuttaa jopa kuuden viikon kuumeen, ja tänään on 16. päivä. Kolme viikkoa on 21 päivää.

Vinjetoinnin löytyminen

2011-07-13T00:06:00.000+03:00

Tässä on kamerani ja sen uusi pikkuveli. Siinä on 14.2. megapikseliä, isommalla 8.3.

Paitsi ylläoleville, tämä postaus on kunnianosoitus kuumeiluni 12. päivälle ja auringonnousuille, joita ennen herään tekemään en mitään. Mitä kaikkea olisinkaan voinut opetella tänä aikana! Vaikka tekemään laukkuja kahvipaketeista. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin omistettu sille, että sain opiskelupaikan!! Tampereen yliopisto ja yleinen kirjallisuustiede, kuten toivoin aina silloin kun vain uskalsin. Sanoin muuten Jyväskylän äidinkielenopettajakoulutuksen haastattelussa, että kirjoitan blogia. Niinhän mä kirjoitankin.

Muissa kuvissa Slivers of Silence, joka on julkaisemaisillaan kolmannen demonsa. Saan kunnian olla toista kertaa kansimestarina! Kuvat löytyivät valmiiksi ladattuina Photobucketista ruusujen ja rokkirusetin välistä, joten oletan nämä julkaisemattomiksi.

Pojat eivät ihan kokeneet saavansa sitä, mitä tilasivat, kun he saivat kuvausten alkajaisiksi rintaruusut ja siivon jakauksen. Mutta eikö vaan ookin niin herttasta, niin herttasta!

Vastaathan pian

2011-05-23T00:30:00.000+03:00

Hei

Mitä kuuluu? Minä en ole ollut hirveän kiireinen, mutta kapinoin koko tajunnallani sitä vastaan, että kirjoitusten jälkeen tahti ei yhtään keventynytkään. Ilmeisesti se tapahtuu sitten eläkkeellä. Sain tänään luettua toisen pääsykoekirjan. Vielä pitäisi yksi kahdessa viikossa ja toinen viikossa. Sivukaupallinen runousoppia tuntuu hieman höpöhöpöltä, mutta yritän pitää mielessä ihailemani C.S. Lewisin sanat: "Friendship is unnecessary, like philosophy, like art... It has no survival value; rather it is one of those things that give value to survival." Vaikka osaan EA2-kortistakin huolimatta vain hädin tuskin tehdä painesiteen ja vaikka en olekaan kiinnostunut konkreettisista, järkevistä luonnontieteistä, voinee kai runot ja ponimaailma merkitä jotain. Jännää, miten ikävaiheesta toiseen toistuu samat kysymykset siitä, että olenko hyvä vaikka en olekaan naapurin Ella/mulla ei olekaan tatuointia/olen kasvattanut vain 9 lasta.

Terveisin Suvi-Marja

Ps. Kuvissa Petralle menneet synttärijutut. Rusettiin laitoin taustalle pinssinlukon. Uhrasin siihen osuuspankin heijastinpinssin.

(Ja muuten, jos kerran ihminen pohtii vuodesta toiseen samoja kysymyksiä, niin ehkä kiireetkään ei helpota eläkkeellä..?)

Rokkirusetti

2011-04-27T23:49:00.001+03:00

Höpö höpö, nyt riittää ryhdistäytymiset! Nyt mä vain päivitän.

Kirpparilla kun on töissä, ei voi välttyä kantamasta kotiin tavaraa niin itselle, lähimmäisille ja lähimmille koirillekin. Oon kaivannut mustavalkoraitaista paitaa siitä lähtien, kun olin kiikuttanut kotiin yhden vähän liian pienen kokeiltavaksi. Nyt oli uuden mahdollisuuden aika. En muista, tuliko kaksi pientä reikää ennen vai jälkeen sen kun päätin pitää sen. Rakastan sitä kuitenkin kuin toivottua.

Ihan sellaisenaan en sitä silti kyennyt rakastamaan. V-aukkoiset paidat eivät ole mun juttu. Eikä kenenkään miespuolisenkaan, kiitos kysymästä. Tämä blogi mielessäni ryhdyinkin tuunailemaan.

Paita vain ympäri ja rusetti niskaan: v-aukko toimii sittenkin! Miesten päällä oleville yhä jyrkkä ei. Meinasin tehdä etumukseenkin pieniä rusetteja, mutta sitten tajusin että jos tunnin sisällä löydän paidasta kolmannen pienenpienen reiän, ei ehkä kannata näpertää mitään kivaa, mutta ylimääräistä.

Vielä haluan esitellä uudet rakkaat pappakenkäni. Ostin ne töistä. Tai en oo kyllä maksanut niitä vielä.

Varsin mones ryhdistys

2011-04-14T19:49:00.001+03:00

Nyt kun elämä rytmittyy kirjoitusten ja niihin valmistautumisen sijaan jollakin, mikä alkaa ja loppuu tietyllä kellonlyömällä ja kestää seitsemän tuntia, on ryhdyttävä taas aikatauluttamaan vapaa-aikaakin. En oo hetkeen tehnyt mitään ja alkaakin vähän olla ikävä spinningiä tai ratsastusta tai jotain! Vaatii vain hieman totuttelua, että vuorokauteen mahtuu muutakin kuin aikaa ja energiaa.

Saattaa olla, että suoritan näitä ryhdistäytymisiä hassun usein, mutta sehän on ihan hyvä! Jos ryhdistäydyn joka päivä luovuuteen, reippauteen ja pääsykokeisiin lukemiseen, en voi epäonnistua. Sain vihdoin aikaiseksi laittaa ompelukoneen pistoon (vrt. lyöntiin - heh), mutta isä ryökäle oli katkaissut viimeisen neulan. Eihän se muuten ongelma, mutta kun olin itse jo katkaissut kaikki varaneulat... Kaupasta löytyi vain trikooneuloja, joten huonossa jamassa olen tuningeini.

Kaksi sain vihdoin aikaiseksi -juttua kuitenkin onnistui. Tein kinderyllätyksistä kännykkäkorun ja korvikset. Kaksi Paavoa metsästin viime kesän lasteleiriltä, joten vauhti on ollut varsin hyvä. Kuvassa myös uusi askarteluporani, jonka ostin larppauskaupasta, josta sain hyvää palvelua. Vaihtoterät olivat loppuneet, joten sain ne tänään kirjeellä. Pora on kiva! Rei'itin muoviesineitä aluksi kynttilällä kuumennetulla neulalla, mutta siitä jäi rumat jäljet.

Teemana ruutupaitafiilis

2011-03-27T19:01:00.000+03:00

Nyt sitä vasta tajuaa, miten kirjoitukset väsyttikään. Olin perjantai-iltana kello yhdeksän ihan katki ja luovuttamisen jälkeen nukuin pitkälle lauantaihin. Ja vielä pitemmälle väsytti. Tänään virkosin jo sen verran, että sain laitettua yhteishaut menemään ja kirjoitin kymmenkohtaisen to do -listan. Huomenna aion viivailla sen kohtia urakalla yli.

Vaikka mä kuinka olen hehkuttanut sitä, ettei kannata ikinä kokeilla mitään uutta, en vieläkään muista elää niin kuin opetan. Sain valita leffan ja valitsin Sanctumin perusteella "en kattoisi tätä kotona nii kokeillaan". Leffan tageja katsomalla tiedätte, miksi en tykännyt siitä: jännitystrilleri, seikkailu, toiminta. Aaar. Muista pysyä komedioissa muista pysyä komedioissa muista pysyä komedioissa.

Aloitusteema: "vanha synkkämielisyys"

2011-03-23T22:03:00.001+02:00

Mun kannattaisi luultavasti ajoittaa harvat pyöräilykertani vähän toisiin saumoihin. Täyshopussa kirjoituksiin pyöräileminen tai lähinnä kuntopyöräilyä muistuttava sutiminen kevätauringossa ei synnyttäne iloisia miellemerkityksiä. Eilen oli viimeinen päivä, kun piti lukea matikkaa. Juhlin sitä syömällä karkkia ja selaamalla hienoja valokuvia. Tästä alkaa itseni haastaminen! Kokeilen erilaisia kuvatyylejä ihannoiden kuvanmuokkausta. Vielä parempi, jos alkuperäiskappaleet ovat tylsyydessään julkaisuun kelpaamattomia, kuten nämä kaksi. Niin voin ajatella vihreästi paitsi neuletakkien, myös valokuvien suhteen.

Korostin sidossanat ihan että huomaisitte, kuinka ihanan sidosteinen tämä teksti oli. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että blogini kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.

Toivottavasti en vienyt pohjaa synkkämielisyydeltä.

Villi ja viileä linjanveto

2011-03-19T21:13:00.001+02:00

Hei. Minulla ei ole tänään mitään sanottavaa tai kerrottavaa. Niin kuin ei ollut toissa päivänäkään tai sitä edellisenä tai sinä pitkänä jaksona, jolloin en päivittänyt. Se on kuulemma ihan okei ja asiaan kuuluvaa. Mutta ei, en tyydy siihen! Se on ongelma, jos joka kerta päivitysaika kuluu suurelta sen miettimiseen, mistähän tänään kirjoittaisi. En vain oikein tiedä, mitä voisin tänne säännöllisesti kirjoitella, jos en ihmissuhdevuodatuksia tai maailmantuskaisia mielipidekirjoituksia.

Ensimmäisiä en halua kirjoittaa siksi, että ei olisi reilua, että kaverit lukisi täältä mun kuulumiset ilman että mä kuulisin niiden omia. Toisia ehkä siksi, että mulla ei ole tarpeeksi mielipiteitä tai siksi, etten halua kirjoittaa niistäkään. Haluan pitää valokuvablogia, jossa on pääosassa valokuvat ja joka pitää yllä minun valokuvausharrastustani. Aionkin tästedes sallia itselleni postata hyvillä mielin vaikka ilman tekstiä!

Muox

2011-03-15T22:25:00.000+02:00

Ero suosikkikuvien ja ottamieni välillä on selkeä: Tykkään tunnelmallisista, käsitellyistä ja lavastetuista kuvista. Silti kuvaan lähinnä oksia ja kasvoja; kauniita tausta- ja profiilikuvia. Olisi mentävä eteenpäin! Aika ottaa askel tuntemattomaan! Kehityttävä elon tiellä! En vain ihan tiedä miten se tapahtuu. Ehkä mun pitää ottaa laiksi ja tavoitteeksi muokata jokaista blogiin tulevaa kuvaa vähintään puolen tunnin ajan. Mutta se siirtyköön ensi viikkoon, nopeamman koneen aikaan. Tänään on vaatteidenkäsittelypäivä.

Leikkasin kahdesta mun lempineuleesta hihat pois, kun ne oli jo niin palvelleita. Punaisen tilalle olen ostanut jo kaksi kivaa, ja liivistäkin tuli nappeja vaihtamalla ihan kiva. Kuvittelin, että mikä tahansa neuletakki huovuttuu kuumassa pesussa, mutta tulinkin vain haalentaneeksi sen värejä.

Sinapinvärisestä kohtalosta en ole toipunut: liivi ei ole kiva enkä luultavasti ikinä löydä yhtä kivaa alkuperäistä vastaavaa. Otan vastaan myötätuntoa.

(Tajusin muuten tänään, että yhdet arvokkaimmista omistamistani vaatekappaleista on kokoa liian isot pellavahousut... Ei kait siinä: ne on ihan kivat!)

Muistathan tarkat ilmaisut

2011-03-13T23:18:00.001+02:00

Jo muinaiset roomalaiset nauttivat keväästä auringon paisteessa käveleskellen. Nykyään autoilu on nostanut suosiotaan, mutta nautinto on sama: lämpö. Lämpöä on monenlaista. On ystävyyden tuomaa lämpöä, kuumelämpöä ja lämpöpattereita. Lämpö on ihmiskunnalle elintärkeää - ruumiinlämmötön ihminen on kuollut ihminen.

Ylioppilaskoetta edeltävänä iltana on hyvä ottaa mallia suositusta räpveijarista, Mc Manesta. "Ei huolta huomisesta tyyliin / Let's ride beibe! hyppää kyytiin" räppää hän biisissään Lasiprinsessa. Miksi murehtia yhdestä päivästä, johon on jo kolme vuotta treenattu? Ja eikös Raamattukin kiellä huolehtimasta huomispäivästä? Esseekoe on siisti tilaisuus näyttää sensoreille taivaanmerkit! Ja mitäpä yhdestä pieleen menneestä kirjoitelmasta; nuoruus on elämistä eikä lukemista!

Tässä minun kirjoitusharjoitukseni... Jos vaikka pitäisi kirjoittaa essee esseekoetta edeltävän päivän kulusta. Tänään olisi juttua ja mielipiteitä riittänyt muillekin kuin niistä kiinnostuneille - toivottavasti riittää huomennakin. Hutsitusta, tsemppiä ja riittävästi aikaa mulle ja muille!

Esimerkiksi meriharakka saattaa taistellessaan - - ruveta nukkumaan

2011-03-10T12:59:00.000+02:00

Otsikko Wikipedian artikkelin "Eläinten käyttäytyminen" alakohdasta "Sijaistoiminnot".

Nyt en enää nimeä kuvien ihmisiä vaan googlaan tietoa salamoista. Posti toi eilen mulle nykyiseen kameraani istuvan salaman. Tulokkaan lisäksi mulla on vanhan filmijärkkärin salama ja bridge-kameran salama. Tahtoisin vain tietää, miten saan valjastettua kaksi jälkimmäistä käyttööni. Ja ehei, tarpeeseen nekin tulisivat! Ei tulisi varjon varjoa kun voisi valottaa sekä sivuilta että takaa. Tässä hommassa olisi kiinnostuksesta sähkötekniikkaan huomattavaa hyötyä.

Ja ihan vain, jos tämäkin huvi lakkaa huvittamasta, niin olen sopinut tälle päivää kaksi tapaamista. En mä edes oikein tiedä mitä mä lukisin! Sitä paitsi preleistäkin tuli jotavoitteiden mukaisia tuloksia.... Ja ensimmäisenä vuorossa on äidinkielen esseekoe, jonka suurimmat haasteet mulle ovat tyhjän pään ongelma ja epäselvät lauserakenteet. Dataaminen on siis parasta mitä voin tehdä! Katson inspiroivia valokuvia, luen ajankohtaisia tekstejä ja kirjoitan blogia. Niin, kyllä mä äidinkieltä ja uskontoa opiskelen, mutta en matikkaa tai englantia. Ne on niin vaikeita..

Hömpötystä, hötkötystä ja vähän kotkotusta

2011-03-08T21:51:00.001+02:00

Reissu tehty ja maailma nähty! Olin ekaa kertaa talvella lapissa ja koin oloni hieman petetyksi. Siellä ei ollutkaan lunta puissa! Oppikirjat, luontodokumentit ja mielikuvat ovat valehdelleet. Onneksi lasketellessa pelotti niin, että olisin halunnut tulla hissillä alas - muuten en ehkä olisi tajunnut olevani tunturivyöhykkeellä. Tein kaikkea, mitä kuuluikin: ulkoilin, luin ja söin. Moottorikelkkailuretki oli pelastuspartion apuun päättyvä seikkailu ja luin kirjoituksiin vain yhden kirjan verran. Onnistunut loma.

Nyt olen yrittänyt päästä taas kiinni aktiivilukemiseen, mutta ei oikein suju, kun kaikki uskonnot on luettu. Uskontojen loppu tarkoittaa matikan alkua. Enhaluaenhaluaenhalua. Olenkin tässä nyt kaksi päivää napsutellut Picasassa henkilöitä kaikkiin kovalevyllä oleviin kuviin. Se on koukuttavaa! Mulla on hartiat ja ranne jo jumissa, mutta ei millään malttaisi pitää taukoakaan. Nyt oli pakko lopettaa hetkeksi, että saan blogin päivitettyä ennen kuin koneen haltija tulee takaisin kotia. Vielä olisi 3847 kuvaa jäljellä.

Joku viisas on joskus sanonut, että sijaistekemisen keksiminen on kropan tapa suojella itseään, eikä suinkaan laiskuutta. Minä ostan tämän.

Toivottavasti kaikilla on ollut kiva naistenpäivä ja kaikki naispuoliset ovat saaneet erityishuomiota. Mä sain karkkipussin äitiltä. Kuvissa teemaan liittyen ihania naismatkaseuralaisiani.

Reissuun!

2011-02-27T11:09:00.000+02:00

Pyhä kutsuu! En tiedä, pystynkö sieltä käsin päivittämään, joten varauduttehan pahimpaan.

Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi. Muikkusen kevätkirje

Kuvan meille tarjoili Leena.

Kevätpuuhia

2011-02-26T18:14:00.000+02:00

Lupautuessani lähtemään Lappiin lukulomalla (allitteraatio, check) en ottanut huomioon, että vajaan viikon reissun lisäksi lukulomasta lähtee kaikki lähtöä edeltävätkin päivät. Olen tässä nyt lusmuillut kolme päivää hommaten tarpeellisia tai ihan vain hienoja asioita reissua tai ihan vain elämää varten. Halpojen trikoopaitojen, mailateipin ja sähköhammasharjan ostamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa varsinkin jos niitä ei halua ostaa samalla kerralla.

Kumpikohan on pahempaa, hakea töitä ja olla saamatta niitä vai olla niin läski ettei edes hae? En tiedä vastausta, mutta tunnen silti ylpeyttä itsestäni, kun päivän työhakemusmittari pyörähti kolmoseen. \o/ Sitten jos en saa töitä, lomailen oikein hyvällä omallatunnolla.

Haittaisko se nyt niin, jos ei ole opiskeluaikana rahaa? Mihin rahaa tarvitsee, jos ei juhli koskaan mitään ja rakastaa pastaa ja kirpputoreja? Mut on luotu opiskelijaksi. Olisi ihanaa, jos voisin vain opiskella koko elämäni. Mutta kyllä opettaminenkin kelpaa, jos sillä lunastaa muutamat teatteriliput ja ylimääräisen kylpyläloman.

Kuvat ajalta yksi ennen blogiajanlaskunalkua.

On niin ihanaa jäätelöä ja liiviä

2011-02-24T12:54:00.000+02:00

Hmm. En oikein tiedä, miten mun pitäisi suhtautua siihen, että tein eilen ystävättäreni kanssa kaksi ruokakokeilua. Voi olla parasta, että selitän ne sillä että ensimmäinen oli ystävättären valinta ja toinen oli takuuvarma - näin en joudu muuttamaan teoriaani vanhassa hyvässä pysymisestä. Nyt tiedän kuitenkin että ruispizza on hyvää, vuohenjuusto on hyvää ja ilman Ben & Jerry's -jäätelöä pärjää. Me ostimme litran nougatjäätelöä ja pussillisen suffeleita, murskasimme suffelit ja sulatimme hieman jäätelöä. Lopuksi sekoitimme ne tehosekoittimella ihanaksi jäätelöherkuksi.

Lisäksi kävimme kirpputoreilla ja mulla on nyt ihana lampaankarvaisen näköinen liivi. Se maksoi enemmän kuin mikään aiemmin kirpputorilta ostamani vaatekappale, mutta juuri historiallisuutensa vuoksi sen sallinkin. Sen sijaan toppatakki, jota aidosti etsin ja aidosti tarvitsen, maksoi vähemmän, mutta silti liikaa. Kaikki ei kai sittenkään ole kylmää logiikkaa.

Jos joskus kaipaatte vaikka kouluesitelmään esimerkkiä ikäpolvien välillä tapahtuneesta kulttuurimuutoksesta, ottakaa yhteyttä minuun. Minä olen ilmielävä pullamössösukupolven edustaja. Kuten jo mainittua, hankin toppavaatteet tällä viikolla, eikä talviurheiluvälinevarastoni ole juuri minkäänmoinen. Ei siinä mitään, mutta mulle tuli vasta eilen mieleen, että ensi viikolla saatan tarvita hiihtosuksia. Eikä olisi vielä silloinkaan tullut, jos siitä ei olisi mulle vihjaistu. Oikeasti, kuka suunnittelee hiihtolomareissua Lappiin ilman että tulee mieleenkään sukset?! Voikohan tästä parantua?

Yhden sortin lomailua

2011-02-22T18:39:00.000+02:00

Mä lähden ensi viikolla Lappiin. Sain tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä, vaikka kuinka lukuloma onkin. Yritin kyllä! Vetkuttelin, selittelin, kyseenalaistin... Mikään ei auttanut. Toisaalta, jos kerran on pakko lukea, niin ei kai sitä haittaa tehdä Lapissa. Luvassa on kuulemma vähän laskettelua, paljon lukurauhaa ja kivaa seuraa. Pistäähän se vähän hymyilyttämään.

Nyt pitää vain hankkia varusteet kuntoon. Viime talvena mun periaatteena oli pukeutua niin lämpimästi, ettei tarvi kertaakaan valittaa kylmyyttä. Tänä talvena on ollut vähän toisin: en ihan oikeasti ole ollut pihalla juuri kuin autolle kävelyn verran. Vaihdoin kevättakkiin ja legginseihin jo siinä vaiheessa, kun blogeissa alettiin kuuluttelemaan kevättä. Sen suhteen olen tosin joutunut nöyrtymään ja tunnustamaan virhearvioni. Nyt on talvitakki käytössä taas - tai no, niin talvinen takki kuin Italiasta syksyllä löytyi... Että tuota, toppavaateostoksille tässä täytyy rientää.

Paitsi matkasuunnitelmia, lukuloma on saanut minut tekemään myös pitsaa. Ja lukulomalla tehdystä pitsasta siihen banaanipitsaan, jonka tein edellisellä viikolla. Banaani on niin hyvää, että hairahduin kuvittelemaan, että jokin uusi pitsamaku voisi olla hyvää. Siis että jokin voisi olla kinkkuananaspitsaa parempaa. No, ei ollut. Nyt olen taas hiukan varmempi siitä, ettei mitään uutta kannata kokeilla. Neuvo Sinulle: Jos olet löytänyt jotain hyvää, pidä kiitollisuudella kiinni siitä. Älä haikaile enempää. Pätee kaikkeen.

(Jee! Mä tein sen! Jo toinen postaus viikon sisällä!)

Abiblogi

2011-02-20T22:11:00.000+02:00

Nyt mä sen teen. Ryhdistäydyn. Tiedoksi saatettakoon, että blogissani voi taas tästedes vierailla useamman kerran kuussa. Täyttelen vaikka sitten gallupeja lempiruuistani ja unelmieni tapettikuoseista, jos en muuta keksi. Oikeastaan voisin kyllä tehdä tästä esseeblogin! Aiheetkin löytyis abitreenien sivuilta.

Abiriehat on takana ja kivoja olivat. Meidän lukiolla on tapana pyrkiä erottautumaan muista lukioista esimerkiksi puettamalla abit joka vuosi pohjalaisiin perinneasuihin. Lisäksi tänä vuonna tuli ylemmältä taholta vinkkiä, että abirekka (kuorma-auto) tulisi vaihtaa linja-autoon. Ei tullut hurjan kylmä eikä tullut hurjaa pukukriisiä, mutta eipä se hurjaa ollut sitten muutenkaan. Ihan kivaa.

Huomenna alkaa lukuloma ja meinasin askarrella itselleni lukusuunnitelman, mutta en sitten jaksanutkaan. Nyt olen sitten ilman, kun en mitään tylsän näköistä halunnut.Toivottavasti ymmärrän silti että kolmen uskonnon kirjan ja yhdentoista matikankirjan koluaminen vaatii useamman kuin yhden illan.

Kiiruita

2011-02-08T16:05:00.000+02:00

Mua on huijattu. Viimeinen tavallinen koulupäivä oli ja meni eikä tuntunut miltään. Preliminääritkin ovat jo yhtä vaille ohi. Se kyllä kieltämättä tuntuukin jossain: mun ruokarytmi on ihan sekaisin! Syön miten ja mitä ja milloin sattuu. Ja toinen juttu: mulle muodostui jostain syystä tavaksi olla huonolla tuulella aina kello kahdentoista maissa koulussa, mutta nyt siitä on pitänyt luopua. Turhaahan se on mököttää, jos kukaan ei huomaa...

Eilen oli meidän vapaan taidekurssin näyttelyn avajaiset. Kurssin ideana oli siis että kukin sai yhteisestä teemasta (yhteisöllisyys) toteuttaa valitsemansa laisen teoksen tai useamman. Menkäähän katsomaan ja kirjoittakaa pitkiä terveisiä vieraskirjaan! Ja menkää mahdollisimman pian, sillä mun kollaasitaideteos saattaa irtoilla alustastaan...

Perspektiivi ^^

Avajaiset olivat mulle ensimmäiset laatuaan, ja siellä tuntui just siltä miltä pitikin! Vaikka olinkin juuri sinä iltana pahalla tuulella enkä ehtinyt etsiä sitä ihan täydellistä pikkumustaa asukokonaisuutta, ja vaikka yleisöryntäystä ei ollutkaan.

Ai niin, meillä on ensi viikon perjantaina penkkarit. Pojat pukeutuvat jussipaitoihin niin kuin täällä on vuodesta toiseen tapana. Niin helppoa, vähän tylsää. Tytöt ovat kai sitten ruukanneet pitää mustaa mekkoa ja hartiahuivia. Haluaisin kyllä ehkä vähän jotain kivempaa. Tarvitsisinkin siis vähän apua: Jos jollain on hyviä ideoita tarpeeksi perinteisestä, ei-tylsästä, eteläpohjalaisesta asukokonaisuudesta tai teemaan sopivia vaatteita, you know what to do.

Vääryyttä ja politiikkaa

2011-01-24T23:18:00.002+02:00

Kertaan aiemminkin kertomani tarinan, jonka opetus on, ettei opiskelutuloksilla ole moraalia. Olipa kerran tavoitteenani vain päästä viimeisestä pakollisesta historian kurssista läpi, mutta sain jostain syystä kiitettävän. Siis siitä huolimatta, että aine oli tylsä, enkä ymmärtänyt opettajan ajatuksenjuoksua ja kävin lomailemassa Italiassa. Biologiaa taas luin taannoin hullun lailla ja palkintona oli historiani huonoin koenumero. Rangaistaanko täällä ahkeruudesta?

Nyt kirjoitusten alla tämä huomio alkaa vähän hirvittää. Vahvimmissakaan aineissa ei kaksi pistettä kuudesta ole mitenkään epätavanomainen tulos. Onko nyt mun siis luovuttava tunnontuskista ja ryhdyttävä humputtelemaan? Tavoitteet improbaturiin ja keväällä sitten stipendien niittoa? Oon, ikävä kyllä, ehkä liian mamo sellaiseen.

Ja sitten säähän. Tänään tuli kevät toisen kerran: tuulilasiin satoi selvästi vesipisaroita. Tunnustan hieman halveksivani kyseistä vuodenaikaa sen huonosta kyvystä tehdä päätöksiä. Suotavaa olisi, jos liukastelut voisi suorittaa kerralla pois alta ja niin, ettei kukaan näe.

Jätän puoluekantani salaperäisyyden kaapuun, mutta sen sijaan julkinen tieto on, että Aki on hieno ihminen. Kehu ei kuulunut kuvatilaukseen. :)

Paljastuksia

2011-01-15T00:44:00.000+02:00

Bloggaajat joskus pyytelevät anteeksi päivittämättömyyttänsä, mikä tuntuu mun mielestä hassulta ja turhalta, mikä johtuu siitä etten ole siinä vaiheessa vielä ehtinyt kaipaamaankaan päivityksiä, mikä johtuu siitä että käytän syötteenlukijaa, jossa näkyy kymmenien blogien päivitykset kerralla (enkä näin ollen käy itse blogissa juuri koskaan). Tällä johdannolla, näine esisanoin: Anteeksi, etten ole päivittänyt.

Mä olen aina pitänyt itseäni turhankin paljon pohtivana ihmisenä. Aivan niin kuin kai suuri osa muistakin ihmisistä. Nyt tää on kuitenkin mennyt vielä ihan uudelle tasolle: en tiennyt että ihminen voi uhrata sille kaiken valveillaoloaikansa. Mun kaikki menee siihen, että mä vaan mietin ja mietin päivät pitkät! Ei varmaan voi sanoa, että "mun kaikki menee johonkin", mutta en keksinyt mitään sopivaa asiaa tai esinettä.

En kuitenkaan halua polttaa siltoja takanani (*tu dum, freshhh*) ja kuivettaa tätä blogia - ihan vaan että jos vaikka joskus olisin toimeton ja huoleton. Toisekseen mun äikänopettaja käski mua kirjoittelemaan paljon, mikäli aion saavuttaa tavoitteeni kirjoituksissa. Sain esseen preliminäärissä kolme arvosanaa alle tavoitteen eikä uusinnat parantaneet arvosanaa kuin yhdellä. Että oi kaikki huolestuneet lukijani, olette oikeassa: mun täytyy päivittää useammin.

Mulla oli kiva loma oliko sulla

2011-01-04T21:58:00.000+02:00

Sormuksen ritarit, Kaksi tornia, Kuninkaan paluu, Maija Poppanen (♥), Hamekyttä, Varasuunnitelma, Prinssi Kaspian (♥), Kaspianin matka maailman ääriin (♥), Spiderman 3... Enhän mä edes katso elokuvia! Elämäni nukkumisosuus on myös ihan sekaisin (terveisin yöunet yhtä pitkät kuin päiväunet) ja tänään sain luettua loppuun kirjan, joka oli alle a4 ja kovakantinen. Kuulostaa ihan... lomalta! Se oli mahtavaa aikaa, nyt yritän enää vain selviytyä elämästä. Tai siis siitä toisesta osasta elämää.

Lomakirjavalinnan kanssa kävi muuten niin, että yksi tulleista ehdotuksista oli kirja, joka oli mulla jo aloitettuna (Mark Buchanan - Kesytetty Jumala). Eli meni vähän huijaukseksi. Vieläpä lisäksi sain kolme kirjaa joululahjaksi, jotka itseoikeutetusti ovat lukulistalla seuraavaksi. Kuin myös uskonnon ykköskakkoskolmosnelosjavitoskirjat. Silti, olen kovin kiitollinen jokaisesta kirjavinkistä ja aion kiitollisuuteni todistaakseni niitä hyödyntää. Vielä tässä elämässä.

Sitä vielä, että hyvää loppiaista ja onnellista alkanutta vuotta. Toivottavasti stressi ei nujerra teitä, joulu oli kiva ja joululahjonnat onnistuivat. Ai niin, sekin jäi aikanaan sanomatta, että katsoin tarun Sormusten Herrasta ensimmäistä kertaa. Se oli musta vähän tylsä ja ihan liian täynnä vaikeita nimiä. Olen vähän ja vastausta saamatta yrittänyt selvittää, mikä niissä on sellaista, että kaikki ihmiset ja sukupuolet ovat niiden verran harrastaneet kirjallisuutta. Vai eikö enää mikään, oonko mä vaan myöhässä?

Joululahja, -kuusi ja -evankeliumi

2010-12-23T03:13:00.002+02:00

Vaneria, servettiä ja askartelumaalia

Olen kuulunut ihmisiin, jotka hoitavat asiat viime tingassa ja jotka kokevat siksi pienoista huonommuutta. Ensimmäinen pitää vieläkin paikkansa, toinen ei enää tästedes. Olen nimittäin tehnyt joulusiivot jo kaksi kertaa, ja taas matto näyttää ihan kartonkisilpulta ja muu lattia lahjapaperinarukasalta. Piparitkin on syöty. Meitä on huijattu! Olisi pitänyt suosiolla jättää siivoaminen aatonaattoon, kuuluisaan tippaan. Toisaalta mä kyllä kutsun joulusiivoiksi kaikkia siivouksia, jotka on suoritettu joulukuun aikana...

Mutta osa jouluvalmisteluista on silti vieläkin ihan mallillaan. Meillä on jo neljä isoa kuusta ja tänään löysin lopulta (sieltä mistä sen pitikin löytyä) mun pikkukuusen. Se on nyt korusteltu. Ja mikä parasta, yksi kuusenalus on jo alkanut täyttyä lahjoista! Väittäkää mitä väitätte, mutta lahjat on ehdottomasti yks joulun parhaista asioista!

Pidin tässä yhtenä päivänä joulupajoja eri kokoonpanoilla. Ensimmäisessä pajassa sain aikaan pyyhekyltit äidille - kylttisuunnitelmat olivat kyllä monikohtaisemmat, mutta kädet ottivat sen yllättävän raskaasti. Tällä hetkellä meidän pyyhkeiden yläpuolella lukee Isä, Äiti ja Vieraat. Se on aika nöyryyttävää. Jälkimmäisessä pajassa oli tarkoitus tehdä joulukortteja. Jaksoin tehdä kolme, joista yksi meni pilalle kirjoitusvaiheessa.

Rintaneula kaulakoruineen

Ja maailman söpöin, herttaisin, ihanin ja rakkain jouluevankeliumi, jota ette voi olla katsomatta kahdesti:

Piparimallisto 2010

2010-12-17T01:57:00.000+02:00

Haluan vain ennen nukkumaanmenoa ilmoittaa teille että saatin juuri loppuun pakollisen Ku2 viimeisen työn. \o/ Nyt olen vapaa pääsemään ylioppilaaksi. Lisäksi mainitsen, että kolmivärinen maalaukseni ei ole osallinen elämäni tähtihetkiin.

Rästihommien valmistumisen kunniaksi pipareita. Ne, joissa suhdeluku piparin koon ja mariannekarkkien määrän välillä oli edullisin, eivät jostain syystä ehtineet enää kuvauksiin asti... Olen pipareiden lisäksi tehnyt joulusiivot (ja sotkenut huoneen takaisin tutunnäköiseksi) ja pistänyt jäälyhdyt tulille.

Huomisesta alkaen alankin sitten tehdä vain kivoja juttuja, kuten askarrella, lukea (ehdottakaa jotain, tai muuten alan lukemaan jotain viileetä sivistysteosta enkä sitten loppujen lopuksi lue mitään...), päivittää blogia ja kuvata. Ja nähdä varastoon kavereita, että kestän jos lukio oikeasti loppuu kahden kuukauden päästä.

Semmosta

2010-12-12T21:43:00.002+02:00

Mulla ois kaksi kuviksen kurssia tehtävänä, yksi aloitettavana, joululahjat lähinnä suunnittelupaperilla, koeviikko tulossa, piparit leipomatta ja siivot tekemättä. Oon kuitenkin niin viileä, etten tee mitään, paitsi parantelen kurkkuani. Voiko kurkkukipu tulla viikon viiveellä? Itsenäisyysyönä vietin nimittäin raittiissa pakkasilmassa. Oikeastaan voisin kyllä vaikka tulla kuumeeseen näin enkun puhekokeen aattonaattona. Parikokeesta on aika vaikea järjestää uusintoja, joten se olisi todella viileää.

Mutta ihan tosi, miten aloittaminen voi olla niin vaikeaa? Blogiin mulla olisi sekä kuva- että tekstimateriaalia, kuvistöihin ideat ja toteutustavat selvillä, joululahjoihin materiaalit kaapissa... Ja käsittääkseni mä ihan vapaaehtoisesti oon näitä ottanut kontolleni? Onneksi enää viikko, niin kuvistyöt on valmiita. Ja onneksi enää 12 päivää, niin lahjat on valmiita. Silloin kaiken on oltava valmista.

Kiitos, kiitos viime tipasta.

Mua harmittaa etten kirjoittanut viime viikonlopun jälkeen tänne mitään. Mun lauantai-illan ohjelmavaihtoehdot olivat nimittäin klassisen musiikin konsertti ja puoluenuorten pikkujoulut. Miettikää sitä.

Kuvissa elämänviisaus, viimevuotinen joululahjaliivi ja sen uusi elämä. Luulin tekeväni tuubihuivia, mutta kaulurihan tuo. Liivi olisi jollekin ollut todella söpö mutta mä en osannut käyttää sitä, vaikka en viime vuonna äitiysvaatteita vielä välttänytkään. Nyt se on kuitenkin päässyt oikeuksiinsa mun lempikaula-asiana. Innoittajana toimi maailman hienoin ja tyylikkäin miesten kaulahuivi. Meniköhän ihan kopioinniksi?

Ompelin kiinni, leikkelin ja vaihdoin napit. Ja purin kerran. Juuri sopivan haasteellista.

Long time no see but now see

2010-12-03T17:26:00.001+02:00

Tän viikon kokeellisen tutkimuksen kohteena on ollut arki-iltojen aikaisin mahdollinen nukkumaanmenoaika. Se on 22.20, vaikka kuinka yrittäisit muuta.

Eräänä päivänä alkuviikosta mua palelsi ja mua väsytti. Taas. Sitten mä kyllästyin ja suivaannuin ja päätin että en enää ikinä aio olla kumpaakaan. Tästedes laitan niin paljon vaatetta kuin tarve vaatii ja unta palloon niin että valitukselle ei ole mitään oikeaa syytä. Vaateparannus oli helppo: kaapista löytyy kahdet sopivan epäistuvat housut, joiden alle sopisi jopa fleecekerrasto. Unijuttu olikin pulmallisempi, enkä löytänyt ratkaisua matikanläksyjen ja nukkumisen väliseen ristiriitaan.

Mutta tänään oli hyvä, suorastaan loistava päivä. Koulu olisi alkanut kymmeneltä, mutta nousin yhdeksäksi ja pitkien yöunien jälkeen lähdin (lämpimästi pukeutuneena) pakkaseen kameran ja kaverin kanssa. Näin kun olisi joka aamu, niin en valittaisi koskaan!

Ja kesä hei, nyt voit tulla. Olen ottanut talvikuvat.

Ps. Ostin luistimet. Voisiko joku nyt kutsua minut jäätanssiaisiin?

Kasvisuvuista siunatuin

2010-11-27T21:32:00.001+02:00

Mä katsoin lastenleffaa aiheesta itsemurha, tai ainakin kuolema. Ei Lumottu lelukauppa silti huono ollut. Tai ainakin siinä oli yksi viisas ajatus odottamisesta.

Mr. Magorium: 37 seconds.
Molly Mahoney: Great. Well done. Now we wait.
Mr. Magorium: No. We breathe. We pulse. We regenerate. Our hearts beat. Our minds create. Our souls ingest. 37 seconds, well used, is a lifetime.

Eilen oli ehkä elämäni viimeinen mahdollisuus iltapukujuhlimiselle. Siihen valmistautuessani sain sitten harjoitella odottaessa elämistä. Inhoan sitä hetkeä, kun meikit ja mekot on ojennuksessa, eikä voi enää kuin odottaa kellon etenemistä. Olen itse asiassa varma, että siinä on syy mun pahalle tavalle myöhästellä.

Tää harjoitus meni kuitenkin heti alkuunsa vähän pieleen. Päätin nimittäin suorittaa välttämättömän odottamisen ennen laittautumista, jotta voisin tehdä sen ilman pelkoa leivänmuruista kynsikoristeina. Aikataulussa pysyin silti, vaikka viime tipassa olinkin! Asiasta vaan ei ollut iloa enää siinä vaiheessa, kun tajusin että mun aikataulu ei ollutkaan sama kuin muiden ihmisten aikataulu. Auts.

Oonko mä maailman ainut alle kuusikymppinen, jonka mielestä tuo neule ei ole kamala? Vai onko tää nyt se juttu, mikä tekee musta yksilön?

Psst, mikäli esimerkiksi joitain Minnoja sattuisi kiinnostamaan, niin en edes mun oma aikataulu ei sallinut asun kuvaamista... Pitää odottaa, että paikanpäällä otatetut potrettikuvat julkaistaan. Voimia! ;)

Ensimmäisissä kuvissa on mun askarteluja iltaa varten. Pinnejä kukkapuskasta ja pinnejä rannerenkaasta.Jälkimmäiset tosin eivät surukseen päässeet lopulliseen asuun, mutta ehkä vielä jonain päivänä. He ehtivät kuitenkin menneellä viikolla elää rikkaan naamiaispäivän.

Villasukka-askartelukin etenee yhä, mutta vain muutaman rivin kerrallaan. Syy on se, että siitä tulee niin iso, että masennun aina sitä kutoessani. Voisikohan sitä jotenkin hallitusti kutistaa? Jos laitan sen jalkaan ja jalan kuumaan veteen, niin saanko täydellisen kokoisen villasukan? Jos niin on, niin mun kutomisinto saattaisi palata.

Minä rakastan ruusuja. Ihan vaan, jos kuvista ei käynyt ilmi.

Oi talvi, oi ongelmat

2010-11-21T01:00:00.000+02:00

Mä olen nyt todistetusti kiertänyt sekä Kauhavalla että Seinäjoella että intternetissä joka ainoan kolkan, mistä voisi löytyä mulle talvikengät, mutta ei. Ja kun mä en edes etsi mitään erikoista. :( Tahtoisin vain kengät korolla, pienellä varrella ja turvallisella pohjalla.

Turvallisesta kengänpohjasta turvalliseen talviajoon. Oon viime aikoina avautunut jo monta kertaa hullulla ajotyylillä leijumisesta ja avaudun ainakin vielä kerran. Kertokaa mulle miksi, miksi, miksi taputtaisin sille, että joku altistaa itsensä ja toiset ojaanajolle, puuhunajolle, hirveenajolle, jalankulkijaanajolle, peräänajolle tai satunnaiseenobjektiinajolle??

Ei, marketin pihassa käppärikäännös ei täytä vaarallisen ajon kriteerejä, mutta melkein kaikki muu sitten täyttääkin.

Elämä on yhtä juhlaa. No ei vaiteskaan!

2010-11-18T22:30:00.000+02:00

Mun näyttelyura on alkanut! Mun kuvia on Kauhavan kirjastossa! Intoa ei juuri ollenkaan laimenna se, että kuvat eivät ole isoja, eikä sekään, ettei sinne pyytäjät olleet koskaan aikaisemmin nähneet mun ottamia valokuvia. Ei ole alkuunkaan turhaa käydä kulttuuristrategiapalavereissa.

Seuraava harrastus, missä ajattelin edistyä, on television katsominen. Musta ois kiva seurata joitain hauskoja sarjoja ja aikaakin olisi, mutta se ei vaan suju multa luonnostaan. Unohtaisin kuitenkin sen ensimmäisen kerran jälkeen, ja juonenkäänteet jäisivät vaivaamaan. Kakola alkaisi neljän minuutin päästä. Toisaalta haluaisin ja tarvitsisin unta. Äh, ehkä aloitan radion kuuntelemisesta.

Kirjoitin tänään "esseen ylioppilaskokeen tapaan" testaten, mitä jos koepäivänä ei satukaan huvittamaan. Aihevaihtoehdot olisivat olleet hyviä, jos olisin kiinnostunut avaruustieteestä tai Suomen runsaasta suomäärästä. Ainut mistä ajatuksia nousi yhtään oli Olenko löytänyt sisäisen yrittäjyyteni?. Kirjoitin sitten siitä, että kyllä olen, mikäli tieto etten halua yrittäjäksi, on yrittäjyyden löytämistä. Teksti oli samanlaista kuin nää mun blogitekstit, toivottavasti höpötys menee pakinasta.

Jaa-a, pihalle kun kattoo niin voi vain todeta että taisi jäädä syksykuvat ottamatta.

Tutkintahommia

2010-11-12T00:29:00.002+02:00

Suoritin tänään tutkimuksen, josta saattaa olla hyötyä murros- tai uhmaikäoireilun yhtäkkisen paluun yhteydessä. Kyseenalaistin sen, mitä ei usein kyseenalaisteta: ulkoilun piristävän vaikutuksen. Tulos ja totuus on, että kyllä, ulkoilu todella piristää, mutta vain jos katulampun valoa vasten leijailee talven ensimmäisiä isoja lumihiutaleita. Kaikkien määrittelyiden toteutuminen on ehdotonta. Ja mä olen vakavissani!

Siinä on vaan se heikko puoli, että mikäli on valoa lumihiutaleiden näkemiselle, on valoa monelle muullekin. Se saattaa vähän rajoittaa intoa hiutalepyydystelyn suhteen. Häveliäisyyden iskiessä täytyy vain toivoa, että naapurissa ollaan tehty kiva lumiukko pelastamaan hyvin alkanut piristyminen. Onneksi maalla naapuruus on melkoisen liukuva käsite, ettei ihan heti tarvitse palata lamaannukseen.

Lopun alkuun yksi niin hyvä biisi, että kuuntelin sitä vahingossa yhtä aikaa sekä Youtubesta että Spotifystä. Mitäpä jos sä pelkäät turhaan turhaan turhaan? Kunnia sille jolle kunnia kuuluu; löysin sen täältä.

Ja lopuksi pari Krissen ottamaa:

Kyselytutkimus: piristääkö taskulampun valossa näyttäytyvä nenäni sinua, toveri?

Äiti äiti kato mua!

2010-11-08T23:13:00.000+02:00

Jee, oon ylpeä itestäni! Mä luin historian kokeeseen koko kirjan. Ylpeyttä tässä herättää se, että luin sen puhtaasta mielenkiinnosta ja sivistymisenhalusta. Koko kurssin olen vain nuokkuen osoittanut mieltäni kuin pahainen teini ja saanut ala-arvoisia arvosanoja esseistä. Jos olisin lukenut koetta varten, olisinkin ottanut urakakseni ennalta vinkatut käsitteet ja kysymykset. Mutta ei! Minäpä luin kahteen syssyyn koko kirjan johdantoa ja turhahkoa lopetuskappaletta ("historiassa in ja pop oli Katri Helena, nykyisyydessä Lordi") myöden.

Jee, oon toisestakin syystä ylpeä itestäni: mä aloitin kutomisen! En tiedä missä päin kutomista ei ensisijaisesti ymmärretä neulomisena, mutta täällä mulla päin se on sitä. Teen siis sukkia - tai sukkaa. Ei sovi olla suuruudenhullu vielä tässä vaiheessa. Yksi varsi on jo tehtynä!!

Musta oli hauskaa, kun mun todettiin jääneen koukkuun kutomiseen. Sitten tajusin, että välkymmillä juttu saisi vastaavan huumoriarvon vain virkkaamisen suhteen. Miten mahtavaa, että saan olla hiukan pidempipiuhainen..

Hmm. Oli vielä jokin kolmaskin asia, mistä olen ylpeä. Ai niin. Menin pyörällä kouluun. Ei se ehkä olisikaan ollut sääli, vaikka en olisi muistanut asiaa mainita... Mutta hei, miettikää: pyöräilin kolme kilometriä. Onhan se melkoista. Huomenna onkin sitten lepopäivä.

Kamalan ihanaa

2010-11-04T19:09:00.000+02:00

On musta tullut kyllä eri_?vempula. Biologian koe läpäistiin (tai toivottavasti läpäistiin) lukematta ja rimaa hipoen. Nyt mä sitten vielä päätin laittaa sen mun jo kerran käytetyn gaalapuvun myös tänä vuonna. Vaikka on huippuvuosi ja kaikkea. Jalomielisyydessäni annan italiamekon sellaisen käyttöön, jolle se sopii noin kolmetoista kertaa paremmin. Tokikaan en maksanut siitä mekosta satoja euroja, vaan lainasin sen Minnalta. Ei sillä ettenkö joka tapauksessa antaisi mekkoani sitä enemmän tarvitsevalle...

En aluksi halunnut edes ajatella, kuinka hyvältä se näyttäisi sen toisen päällä, mutta sitten tyydyin kohtalooni. Minkäs teet, en tule ikinä näyttämään parhaimmalta mahdolliselta lumikki- tai keijuhiuksissa, enkä myöskään syaanin värisessä mekossa. Enkä luultavasti koskaan tule saamaan sitä hevostakaan - yhtä vähän vaaleanpunaista kuin minkään muunkaan väristä. Elämäni on niin rankkaa, etten oikeastaan tiedä miten jaksan lukea huomisiin matikankokeisiin. Kun niistä abihuppareistakin nousi niin suuri haloo.

Mutta jos sen verran voisin elämältä pyytää, että löytäisin uusiin suunnitelmiini sopivat kengät.

Pehmennetty ja pidennetty arkeenlasku

2010-10-31T22:17:00.001+02:00

Josko tässä pikkuhiljaa alkaisi arki rullaamaan, kun on kotiinpaluun jälkeen lomailtu vielä ekstraviikko kaikesta, mistä suinkin voi. Mun mielestä elämä vois olla aina pitkiä yöunia, piristävää seuraa, valokuvaamattomankauniita maisemia, täydellisiä ostoksia, ruotimista, jäätelöä, cappuccinoa... Niin ja siis pelkästään niitä.

Pidennetty lomani huipentui eilen ystävättäreni mulle järjestämiin 18-vuotissynttäreihin. Jos haluatte elämästänne enemmän elettävää, järjestäkää ja tehkää juttuja! Juhlikaa synttäreitä esimerkiksi kolme kertaa, vaikka samalla porukalla. Tai mikäli ette ole hyviä asioiden järjestämisessä, ystävystykää jonkun kanssa, joka on. Mulla on antaa eräs suositus.

Eilinen oli monin tavoin vauhdikas päivä, eikä se jäänytkään tapaturmaa vaille. Mulla ei oo ihan selvillä, mitä kuuluu tehdä kynnen katketessa. Jätetäänkö se rennosti nysäksi vai leikataanko kaikki tasavertaisiksi? Vai onko vastaus tähän kuiva "sen takia käytänkin tekokynsiä"?

Kuvat ajalta, jolloin en ollut vielä syönyt mustekalaa. Kuvat, joista voi päätellä, että ne ovat Krissen ottamia, ovat Krissen ottamia. Mun pitäisikin muuten alkaa harjoitella poseeraamista (tai lähinnä poseerattomuutta), että oon sitten varmasti tyytyväinen yo-kuviin!

Meillä oli oikein hyvä ja rauhallinen kuvauspaikka maantien vieressä

Viimeistä vietäneen

2010-10-21T21:36:00.000+03:00

Pitää käyttää hyväksi kahden viikon ainoa hetki, kun näköpiirissä ei ole yhtään kolmekymppistä, vain alle kouluikäisiä. ;)

Tässä vaiheessa voinee jo ikävä kyllä sanoa, että loma lähenee sitä kuuluisaa loppuaan. Kaksi viikkoa iloa ja autuutta takana, kaksi kuukautta synkkyyttä ja ankaraa työn tekoa edessä. Tilinpäätös: gaalapuku check (!!), pitsa check (Tiesittekö että kinkkuananaspitsaa saa pitsan luvatussa maassa vain hullun suomalaisen erikoistilauksena? Oli kieltämättä hullunhyvää.), pasta check, matikanläksyt yksineljäsosacheck. Blogi kyllä taitaa auttamatta jäädä neljän päivityksen tavoitteestaan, mutta ehkä se kertoo jostakin, mikä on lomalla ihan okei?

Ajatus kotiinpaluusta ei varsinaisesti houkuttele, mutta onneksi helpotusta on tuomassa pari iloista odotusta. Toivon mukaan kotona odottaa kauan haaveiltu Gossip girlin ensimmäinen tuotantokausi! En yleensä katso liikkuvaa kuvaa, mutta viime syksy jätti sarjaan pyeyvän leiman. Voiko olla mitään aivoja tyhjentävämpää? Toinen iloinen odotus on musikaaliretki - jihuu!

Me käytiin viikonloppuna Genovassa akvaarioita katselemassa. Siellä oli pieniä pingviinejä, haita, pikkukrokotiili, isoja kilpikonnia ja ja ja. Se oli mahtava! Melkein yhtä hauskaa kuin fisujen katsominen, oli ihmisten tarkkailu. Taisin kyllä itekin näyttää melko ihastuneelta :)

Fisukuvat ja hassut tilannekuvat tullee sitten Facebookiin, kun mun elämä taas siirtyy Italiasta sinne. Nyt loppuun vielä yksi, jolle ei löytynyt pystykuvakaveria:

En haluaisi leijua, mutta...

2010-10-15T22:05:00.000+03:00

Päivänsankari 3v. halusi juhliinsa serpentiiniä, ilmapalloja ja hassuja hattuja. Niin kuin Nalle Puhilla.

Nyt kun väki aloittelee syyslomaa, ei ehkä ole niin julmaa tunnustaa, että täällä on kivaa. Takana on kilometreittäin korkokenkäkävelyä, pastaa eri muodoissa ja vannnhoja rakennuksia. Ja nykytaidetta niin että piisaa! Ihmiset, joiden ammattina on taideteoksena lattialla vääntelehtiminen, ovat aika kammottavia. Niitten pokka piti ihan ok hyvin. Tai no toisaalta, en tiedä onko ongelma olla nauramatta, jos täytyy päivät pitkät jumpata hiljaa kylmällä lattialla.

Pienoista ostosmorkkista alkaa olla jo havaittavissa niin paikallisella kuin matkalaisellakin. Lapsilla puolestaan pienoista itsetuhoisuutta... Mutta on mulla vaan talvitakki kuin kukkanen! Gaalapukua ei ole löytynyt, mutta ehkä olisikin hauskempaa ostaa vaikka kymmenen arkimekkoa ja mennä vanhalla juhlakussalla marraskuussa...

Koska kuvia olisi sadoittain, pitää tasapainon vuoksi osa tarinoista kertoa kirjaimin.

Tiedän nyt tarkalleen, millainen ruskea kastanja on.

Olen nähnyt Betlehemin seimeä kuvaavia hunajaveistoksia.

Kiharat hiukset ovat täydelliset.

Asiakaspalvelu on Suomessa loistavaa; täällä se loppuu heti, jos toteaa, ettei puhu paikallista.

Talo voi olla toiselta puolelta raidallinen ja toiselta salmiakkikuvioinen.

Vilkuttaa voi itsenkin suuntaan.

Olen melkein oppinut vain ihastelemaan kauppojen antimia. Täällä nimittäin on myynnissä niin paljon kauniita tavaroita ja vaatteita, että olisi nautinnon hukkaamista olla oppimatta sitä. Vai mitä sanoisitte, voisinko täyttää matkalaukkuni ~35cm korkeilla, pehmeillä kärpässienikoristeilla ja ostaa joka raajalle oman prinsessamekon?

Ihan jees

2010-10-09T21:22:00.000+03:00

Tässä on nyt käynyt sellainen asia, että mä olen pujahtanut pienelle irtiotolle Italiaan. Seuraavien kahden viikon tavoitteena on syödä paljon pitsaa ja löytää unelmien gaalapuku. Ja ruotia kaikki maailman asiat moneen kertaan ja pitkissä erissä. Toki tämä oli ihan suunniteltu juttu ja luulin ehtiväni viimeisenä iltana sekä palaveriin että pakata että tehdä viikon läksyt että blogata.

Yritän täältä päivitellä niin usein kuin kehtaan, mutta vältän matkapäiväkirjailua - tyyli ennen tiedotuspitoisuutta! Olkaa armollisia: luvassa on käsittelemättömiä kuvia ja huolittelemattomia tekstejä.

Saanen esitellä päähenkilöt: Elsie ja Elias. Tulette tapaamaan heidät ainakin vielä neljä kertaa. Asetin sen juuri lisätavoitteekseni - se mätsää kivasti neljään matikkaan, jotka mulla on mukana.

Ja jotta uskoisitte sijaintini:

Tiesittekö että Suomen parvekkeilta ei saa roikottaa punaisia lakanoita tai mitään muutakaan piristävää? Toinen antitylsyyspiste Italialle ulkoa noudetuista, pistaasinmakuisista iltapalajäätelöistä.

:)!

Sanokaa hei Satulle

2010-10-03T22:25:00.000+03:00

Mulla on huomenna venäjän kirjoitukset ja lojun - en jo, vaan yhä - eriparipyjamassa, joten lienee, ellei anteeksiannettavaa, niin ainakin ymmärrettävää ettei mulla ole kummoisiakaan kulttuuriuutisia kerrottavana. En malta oottaa että kello on 15.00 huomenna! Siihen aikaan mahdollisesti koittavaan lukutyhjiöön olen varautunut ostamalla Trendin ja nyysimällä Demin (tässä iässä on tärkeää ilmoittaa, ettei enää tilaa tai osta itselleen tuota jälkimmäistä).

Paitsi että olin mä kyllä lauantaina Satun kaas kuvailees, että ei mun viime hetken lukupuhdista ihan kiiltokuvaksi asti ole. Tapahtumapaikkana oli Satun enola. Siellä oli viisi pientä koiraa - voitteko kuvitella sitä söpöyden määrää!! Sydämestä otti, kun ajattelin miten herttaisia kuvia niistä olisi voinut saada, jos ne olisivat haukkuneet vähemmän ja pysyneet kaikki oikein päin ja rivissä. Eli siis jos ne koirat olisivat olleet herttaisia.

Ihan samaa?

2010-10-01T00:05:00.000+03:00

Viime päivien tavoitteena on ollut oppia, miten kerrotaan venäjäksi roolipeliharrastuksesta tai siitä kuinka Tarja Halonen oli nuoruudessaan vasemmistoradikaali. En osaa kertoa kumpaakaan, joten saattaa olla että merkittävä osuus päivistä on kulunut kahvin juomiseen ja... hmm... Mä en, ihan tosi, keksi mihin mun päivät on kulunut. Jos ne on kulunut tietokoneella olemiseen, niin miksi en ole päivittänyt blogia? Jos ne on kulunut kouluhommiin, miksi en ole vielä aloittanutkaan kuviksen tehtäviä?

Ja jos en ole tehnyt mitään, miksi en ole edes nukkunut?

Ai joo, tuunasin mä tänään mun puhelimen. Koska vaaleanpunainen väri itsessään ei ole riittävän raflaava, piti luuriin lisätä vähän timangeja ja hilavitkuttimia.

Mulla oli kerran sattuneesta syystä päällä violetit housut, riemunkirjava huppari ja isot, turkoosit korvikset, eikä kukaan mun kavereista ihmetellyt. Mä en tiedä onko se hienoa vai vähän häiritsevää.

Glitter kännykässä on just mun tyyliä.

Tylsä DJ

2010-09-22T22:12:00.000+03:00

Koeviikko ja tuskien jakso on takana, juuttikuvat esillä ja nykyinen jakso täynnä kuvista. Alkaa helpottamaan! On mulla matikkaa vieläkin ja venäjän kirjoitukset vasta edessä, mutta yksi ainoakin kymppiaamu riistää koko viikon yleisen valitusoikeuden. Herää kysymys, millä mä nyt täytän blogini ja elämäni?

Eilisiltana juhlistin koeviikon loppumista kuuntelemalla nelisenkymmentä versiota Rich Mullinsin Awesome Godista. Nyt menen toista kierrosta, jotta voin luotettavasti kertoa, mikä on paras... Kunniamaininnat kaikille niille, joissa oli vaskipuhallinsooloja. En perusta instrumentaalikappaleista, mutta torvensoitto sai mut lumoutumaan minuuteiksi, ennen kuin tajusin kaivatakaan laulua. Miinusta niille, joissa oli uskomattomien ihmissoolojen jälkeen aina latteata kuorolaulantaa.

Voittaja on Kamenge Friends Church – Our God Is An Awesome God , ihan vaan koska vieraat kielet on niin hassunhauskoja ja mun päätä alkaa särkeä... On muuten mitä ilmeisemmin mahdollista kuulla sama biisi sata kertaa ilman, että oppii sanoja ulkoa.

Kuvat ovat siis Youth Celebrationista ja niitä on lisää Hengenvedon sivuilla.

Mitään mieltä?

2010-09-19T13:30:00.000+03:00

En hamunnut eilisillalle mitään ohjelmaa, koska maanantaina on matikankoe, jonka läpäisemisestä opettajakaan - ensimmäistä kertaa yhteisessä historiassamme - ei anna takeita. Vielä kun mun varastot on jo valmiiksi täynnä julkaisemattomia syyskuvia viime vuodelta, niin voiko rentouttavampaa viikonloppua toivoakaan? Löhöän sängyssä ja luen C.S. Lewisin viisaita ajatuksia, käyn saunomassa naapurissa ja syön aamupalaksi lakua. Eihän mun siitä matikankokeesta tarvitsekaan päästä läpi: pitkästä matikasta saa olla kolme nelosta. Pikemminkin mulle tulee vähän kiire, jos meinaan koko edun hyödyntää. Ystävät rakkaat: minä olen rappiolla.

Osallistuin kuluneella viikolla Kauhavan kaupungin vapaa-ajan strategian laatimiseen tähtäävään aloitusseminaariin. Sisäinen yhteiskuntavaikuttajani heräsi ja olenkin menossa lokakuun alussa vielä pienempään aivoriiheen, missä pohditaan erityisesti Kauhavan kulttuurisektorin kehittämistä. Loistavaa. Jos jollakulla muulla, mun ja Jarmon lisäksi, on aiheesta jotain sanottavaa, niin kommenttilaatikko olisi nyt sellainen matalan kynnyksen mahdollisuus. Eihän Kauhavalla tuetakaan taideharrastuksia ollenkaan liikaa?

Musta ois mahtavaa, jos Taidetalolla järjestettäisiin nuorten taidekatselmusiltoja. Tunnelmavalaistusta, pikkumustaa, jalallisia laseja ja siistejä valokuvia. Tunnen itseni lisäksi varmuudella vain kaksi ihmistä, joiden mielestä se ei olisi pelkästään naurettavaa. Eihän tilanne voi olla aivan niin paha? Eikös olisikin moiselle tilausta?

Ragea puserossa

2010-09-15T21:10:00.000+03:00

Olen viettänyt päivän mitä viehättävimmin koneella istuen. Oon odotellut bloginpäivitysinspiraatiota, mutta sitä ei vain ole näkynyt eikä kuulunut. Ei kuulu vieläkään, lähinnä on pää kipeä. "Inspiraation odottaminen tappaa luovuuden." ~S-M.O. Eli ei auta kuin uhmata tunnelmaa ja läjäyttää tähän erään kunniallisen kuvauskeikan saldo. Herrasväki Juhaninmäki, olkaa niin hyvä!

Päivän työnteko on tuottanut tulosta: pintaan on noussut pariinkiin otteeseen kiva, kevyt facerage. Tässä yksi ansiokas statuspäivitys: "Tänäkin yönä yli 1000 koditonta joutuu nukkumaan ulkona. Lisää tämä statukseesi jos pidät pizzasta :L". Ihan oikeasti, miksi?! Kävisivät Venäjällä tai kuuntelisivat jotakuta, jolla ei oo mennyt elämässään kaikki putkeen. Tai parodioisivat turhia päivityksiä edes hassulla "Mahani on iso/pieni ja tykkään/en tykkää ruuasta"-jutulla.

Kiitos, helpotti. Nyt, parannettuani hieman valtakunnan arvomaailmaa, voinen mennä nukkumaan.

Ps. Mitä tämä on? Kuuntelen venäjänkielistä Tatua, vaikka kuuntelut meni jo ja enkunkoe on tulossa. Ilmeisesti kuuntelen musiikkia ihan huviksenikin!

Takaiskuja

2010-09-13T23:27:00.004+03:00

Mun tekisi mieli tehdä inhoasioistani lista, sillä löysin siihen viikonloppuna yhden hyvin sopivan. Koska olisi kuitenkin jokseenkin moraalitonta keksimällä keksiä enempiä valitusaiheita, on listani melko yksikohtainen.

En pidä ravintoloista

Haluan ennen montaa muuta asiaa olla kulturelli - kuten monesti mainittua: se vain on niin fiiniä. Silti Hese voittaa kiinalaisen 100-0. Ei vain siksi, että se soijaksi selvinnyt ruskea aine on tajuttoman pahaa, vaan myös siksi että ravintolaruuassa on liikaa syömistä, se maksaa liikaa ja mikäli se on hyvää, se on luultavasti ihan vain kotiruuan veroista. Ranskalaiset sen sijaan... no, en tee listaa, mutta ne on täydellistä shoppailuruokaa!

Toisen takaiskun orastava kulttuuriharrastukseni koki heti teatterisyksyn avauksessa: me käytiin viime viikolla koulun kautta katsomassa Juha. (Terveisiä koeviikolta: näytelmän pohjana toimiva romaani on Juhani Ahon kirjoittama ja yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikoista.) En laita näytelmästä mitään videoklippiä, koska se antaisi aivan liian laimean kuvan.

Se oli nimittäin vaikuttavin näkemäni näytelmä, mutta lähinnä ahdistavuutensa ja epäsovinnaisuudensa ansiosta. Mä haluan että teatterin jälkeen hymyilyttää, vaikka se sitten tapahtuisikin uskottavuuden kustannuksella. Enemmän poneja ja päivänkakkaroita, vähemmän kolmoisdraamoja!

Kiitos Lotta kävijämäärieni nostamisesta

2010-09-09T22:51:00.000+03:00

Jenna mainitsi postauksessaan Blogspotin uuden tilastointiominaisuuden ja vau! Löysin itseni linkattuna tuntemattomasta blogista! Se on nyt päivityksen paikka. Siis siitä huolimatta, että mun pitäisi olla jo kovaa kyytiä keräämässä voimia huomiselle shoppailuretkelle. Termi "shoppailla" on kyllä vähän harhaanjohtava: ostan kuitenkin vain korviksia ja tarroja ja kortteja ja sitten ihmettelen, missä mun kaikki rahat on.

Tänään oli viimeinen pakollinen matikantunti. Huomenna on viimeinen venäjäntunti koskaan lukiossa. Ja sitten, voi pojat, niin sitten mulla alkaa kissanpäivät. Sitten en stressaa enää mistään enkä koskaan. Kirjoitukset toki on siinä välissä.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin erittäin valoisalta: tajusin Juoksuhaudantietä lukiessani, että mun opiskeluajat tulee olemaan erittäin leppoisia, jos äikkää lähden lukemaan. Klassikkoromaaneja ja runoja päivästä toiseen - siinä mun läksyni ja työni. Muistuttakaahan mua sitten tästä asenteesta... (Kai muuten on ihan okei, jos joutuu aamulla pallomekkoa pukiessa toivomaan, ettei opettajatar ole pukenut omaansa samana päivänä? Sen puolesta mä ainakin mätsäisin ammattiin!)

Mut hei, ihan tosi ja ennen äskeisen näkymän toteutumista: Missä välissä mä kerkiän käydä läpi ne 463 juuttikuvaa?! En kai mä katteettomasti syönyt niitä kuvauspalkkiopitsoja?

Spinningin jälkeen eräs rouva esitti ääneen toivomuksen, että pihalla olisi ehtinyt jo hämärtyä niin ettei kukaan huomaisi hänen punaista naamaansa. Tämä toive mielessäni astelin pihalle ja yllätyin valoisuusasteesta ja kesäisestä tuoksusta. Siispä kuvituksena kesäisiä kukkakuvia, joita toivottavasti en ole jo julkaissut. Ei vaiteskaan, kunhan nyt vaan halusin pistää nämä. Tarina tosin on silti tosi.

Ja koska mikään muutenkaan liity mihinkään, niin:

Ja: piispuus on ihan hauska sana.

Ihan vahingossa innostuin

2010-09-06T07:59:00.000+03:00

Mahtavaa! Juoksuhaudantie on nyt läpinautittu lopun valtavan pettymyksen kera. Mutta koska tulemme vielä koulussa analysoimaan sitä, on vielä mahdollista että pettymys kääntyy vielä suurempaan tyytyväisyyteen. Et voi koskaan tietää mitä aarteita olet lukenut. Lukiolle pisteet.

Sain myös vihdoin muokattua hääkuvat, joita - kiitos kysymästä - oli yli yhdeksänsataa (900). Seuraavana urakkana onkin sitten Youth Celebration -kuvat, joitten olisi oikeastaan syytä jo olla näytillä... Kakun kruunaavaksi marjaksi vielä tieto siitä, että olen aloittanut venäjän kuunteluihin harjoittelemisen kappaleella Нас не догонят. Sen sijaan uusin juuri venäjänkielisen Leijonakuningas-kirjalainani, koska en ole vielä aloittanutkaan sitä.

Kiirettä siis pitää jättäen elämäni ainoat hengähdystauot yöaikaan, siksi tämä päivitysaikakin. Toki päivitysaika johtuu myös siitä, että vein isän junalle aamuyöllä (kello kuus on aamuyötä, eikö?) ja päätin käyttää jokaisen turhan hereilläolon hetken hyödyksi. Olen jo syönyt ja lukenut uusimmat blogipäivitykset... Huomenna aion mennä spinningiin kello 06:45, jos se on totta että se on siihen aikaan mahdollista.

VOU, tajusin just että mun into on palannut!! Ja vielä kun mietin, niin pisteet lauantain uskonnolliselle kokoontumiselle. Oikeasti!

Snfff

2010-09-01T20:38:00.000+03:00

Vielä hetki sitten villasukatta ja aluspaidalla hengailemisen tuloksena saattoi olla romanttisia neitokaiskuvia, kun nyt vastaava asuvalinta aiheuttaa vain tukkoisuutta, sormien syväjäätymistä, kurkkusärkyä, yleistä vedottomuutta ja loputonta limavirtaa. Seuraavan elämänvaiheeni on pakko olla pelkkää iloa ja autuutta tähän verrattuna. Niin, mulla on syysflunssa.

Mistä löytyy syysilo? Mistä taskulamppu tunneliin? Mua on viimeaikoina auttanut hellyyttävä kuva vuohen ja lampaan rakkaudesta sekä hattupäisestä sormesta . Vastaavia olen tankannut kännykkääni kymmenittäin ja selannut niitä koulupäivien tuskassa, salaa ja hipihiljaa tietenkin. Muuten mulla ei sitten olekaan mitään erityistä keinoa, joten lähinnä vain odottelen tuulen kääntymistä. Edes perinteinen Pepsi max ja hömppälehti -kombo ei maistu! Makuaistin menetys taitaa kyllä olla yksi nuhan oireista..

Viime viikosta kovin innostuneena vielä pari Krissen ottamaa kuvaa musta:

Viikon kuudes merkintä

2010-08-29T23:34:00.001+03:00

Viikon alettua lähetä loppuaan, musta tuntui että alan vasta päästä tän roolinvaihdosviikon makuun. Loppuhuipennus käsittää kuitenkin huikean yhden asukuvan, jossa siinäkin kiskon paitaa, että ehkä mun täysikään vauhti ei ole tällä alalla kovin kova.

Olinkin kyllä koko viikonlopun vain (uuden!) kamerani takana noin kolmea kertaa lukuunottamatta, mikä on aika harvinaista teinityttöjen viikonloppureissulla. Taisi muuten olla eka kerta, kun kävi niin hassusti että kyllästyin kuvaamiseen. Tsemppaan itseäni ajattelemalla, että se johtui uuden, isomman muistikortin toimimattomuudesta - yksigigaisella kuvailu voi olla aika rasittavaa jatkuvissa minkähännäistävoisiehkäpoistaa-vaateissaan.

Itse asiassa, ei mun kyllä tarvikaan tsempata itseäni noin. Muistin nimittäin ettei se ollut sittenkään eka kyllästymiskerta.

Minniecollege ja pappanilkkurit kirpparilta, pipo H&M, huivi kanadantuliainen, löysät pillifarkut perintöä kaverilta

Okei, nyt puhuin jo kuvaamisesta... Ja lähestyn roolinvaihdosviikon sopimusrajoja myös aikomalla tehdä pienen yhteenvedon menneen viikon avartavuudesta. Ja sehän on jo melkein ruotimista?

Anyway ja sääntöjä uhmaten: viikkoni tyylibloggarinnana...

sai minut harkitsemaan asujani vieläkin huolellisemmin
antoi päivittäistä jutunjuurta
haastoi itsekriittisyydessä hölläämiseen tai onnistuneisiin omakuviin - haasteellista kumpikin
virkisti blogini ennätysmäiseen postaustahtiin
toi uuden näkökulman omaan tyyliini blogata
viihdytti

Kiitos yhteistyökumppanille. Ilo oli ainakin minun puolellani!

Kenkäyllätys

2010-08-28T12:34:00.004+03:00

Lupasin toissapostauksessa että esittelisin sitä seuraavassa päivityksessä pitsikenkäni, mutta mitä teinkään! Säästin aiheen ihkaensimmäiselle ajastustetulle merkinnälleni omistaen sen yksinomaan niille.

Nämä ovat siis työsuhde-etukenkäni, joita myös pitsikengiksi kutsun. Tosin vaikka kuinka elättelisin toiveita, niiden materiaali tuskin on sitä kyseistä. Epäilisin sen olevan jotain suurempaa virkkausta, vaikka en pitsinnypläämisestä mitään tiedäkään.

Nämä ovat niin söpöt, etten millään meinaa pysyä kengissäni.......... En tiedä onko mulla joku tekniikkabugi, vai pitäisikö niiden oikeasti toimia näin? Nämä ovat pian ainoat mustat tossuni, joten olkoot niin tai näin niin joudun kuitenkin niitä käyttämään. Kenkien kannalta on siis yksi lysti, paljastaako sitomistekniikkaa vaiko ei.

Kyseinen pari sopii myös talvikäyttöön hankikukitustoimintonsa puolesta.

Tässä mun ajastusyllärissä on vaan se vika, että mainostin lähteväni viikonloppuriennoille, eikä niin ollen kukaan osaa kärkkyä tätä. Toisaalta se saattaa vähän niin kuin olla yllätysten idea.

Teemana lepakot

2010-08-26T22:11:00.000+03:00

Tämä merkintä on merkkipaalu tyylibloggarin urallani sisältäen ensimmäiset rehelliset ja paljaat asukuvat, minkä lisäksi asun sisältämät vaatteet ovat pääasiassa kaupasta ostettuja. Mekko on Indiskasta, lepakkoneule GinaTricotista, rämäkengät yhä Hennesiltä ja ylipolvensiltimakkarallasukat kirpparilta. Sukat maksoivat 50 senttiä.

Jotta osaisitte kiinnittää huomionne epäolennaiseen, kerron että tämä päivä sisälsi muitakin vaate-ennätyksiä: en nimittäin silittänyt sen enempää mekkoa kuin neulettakaan. Mahdan olla erirento.

Hieman epäkäytännöllinen, keeppivivahteinen villakangastakkini on rakkaustarina. Luovuin heti sydämestäni nähdessäni lehtikuvan tästä. En lämpene villakangastakeille, mutta tämä oli ja on poikkeus. Koska en maksaisi mistään arkivaatteesta 80 euroa - vaikka mukana kaupassa saisin sydämeni takaisin - jäi takki kuitenkin haaveisiin. Sitten tapahtui jotakin - epäilen, että joku H&M:n myyjätär erehtyi - ja sain molemmat 20 eurolla. Siellä se oli roikkumassa muiden, paljon halvempien takkien rinnalla. Kiitos silti.

Päivän vaatesalaisuus: se on kokoa 42.

Hyvä Suomen kansa, lähden huomenna viikonlopun viettoon Keuruulle, koska siellä on mahtavaa. Lupaan, että en aio jäätyä. Huomenna kohtaan myös Canon EOS 30 deeni. Pitäisiköhän ostaa kukkia?

Resoreita ja patellavöitä

2010-08-25T21:36:00.000+03:00

Päivän asu: pitkäaikaislainattu toppi, neule Valtterin kirpparilta, vyö työsuhde-etu. Vyötäkin huonommin erottuvasta hameesta mulla on enemmänkin asiaa. Se on joku kohtuuttoman alennuksen kohde KappAhlista tai vastaavasta. Kertoisitteko että kuvittelenko mä vaan, vai onko KappAhl ja Lindex vähän niin kuin yksi ja sama kauppa?

Hame on viralliselta kuvaukseltaan täysin tylsä musta lörppöhame, joten olen joutunut patenttiratkaisemaan asiaa. Pidänkin sitä ylösalaisin! Jos yläosan kiristää patellavyöllä, jää entinen yläosa kivaksi resoriksi helmaan. Kiskon tuota helmaa muuten erittäin tunnollisesti, mutta ihan aina ei mahda mitään sen kiipeilyille... Ei se ihan noin lyhyt ole.

Korviksina kirpparinipsuttimet, jotka - kuten kuvasta näkyy - heikentävät korvan verenkiertoa.

Tiedän että jälkimmäisen kuvan kuvanlaatu ylittää kaikki hyvän maun rajat, mutta joskus pitää olla rajoja rikkova, radikaali nuori. Eilisen asu sisälsi jo tutuksikäyneen patellavyön; alunperin siskon omistamat ja alunperin leveälahkeiset trikoot, joiden lahkeet kiristin resorinomaisiksi sekä jonkun tädin pitsipaidan konffan kirpputorilta. Oon ehkä hehkuttanut aiemminkin, mutta musta on loistava idea, että suurtapahtuman yhteydessä pidetään kirpputoria!

Jaloissa oli teemaan sopien pitsitossut, mutta esittelen ne vaikka huomenna, koska akkujen loppuminen.

Mahtavaa, kello on noin ja mä oon jo näin. Pääsen nukkumaan ennen kymmentä!!

Istuva koira

2010-08-23T20:38:00.000+03:00

Okei, nyt se alkaa. Suvikki goes fashion, tai jotain. Viikon ajaksi hillitsen ruotimishaluni korkeintaan kangaskenkien kestämättömyyteen ja nappien väärävärisyyteen. Luonnollisestikaan myöskään kamera (, jonka virkaa toimittaa tällä hetkellä entinen rakkaani, Minolta DiMAGE Z1) ei juuri minua ja minun koristeitani kauemmaksi suuntaudu. Kuulostaa melko hämmentävältä, mutta ehkä tämä on yksi puuttuvista kohdista mun Once in a lifetime -listassa...

Vaatteiden alkuperät voisin kuitata melko lailla sanomalla että second hand, mutta kuinka tylsää se nyt taas olisi? Ja kuinka lyhyt tästä tekstistä sitten oikein tulisi? Joten kerron että neule on kirpparilta Vaasasta ja se on kutistunut pesussa noin kolme numeroa. Äitiystunika on tehty maksihameesta, jonka sain synttärilahjaksi ehkä noin viisi vuotta sitten. Kuten kuvasta huonommin näkyy, päivän asuuni kuuluu myöskin farkkuleggingsit, jotka perin ystävättäreltäni ja kangasballerinat Hennesiltä. Niihin olen käyttänyt oikeaa rahaa!

Nahkaisesta hiusasiasta... Mulla on se syystä että: Ostin muinoin yhdelle kaverilleni vastaavan, koska se ois mun mielestä sopinut sille niiin hyvin.

Käyttökertojen lukumäärästä päätellen se ei ole nähnyt asiaa samoin, joten olihan mun nyt otettava vahinko takaisin ostamalla samanlainen itselleni. Näetkö logiikan?

Ja tässä koululaukkuni. Se tuntuu niin haperolta ja painavalta, etten tohdi koulussa ripustaa sitä naulakkoon. Rikki siinä on jo toisen etutaskun vetoketju. Se - ihan vaan näin ohimennen ja ilman peiteltyjä toiveita mainittuna - toimisi varmasti hienosti esimerkiksi postilaatikkona.

Kaiken tämän ekologisuuden jälkeen musta on ihmeellistä, etten kannata Vihreitä.

Ai niin, unohdin nimetä kuvat isän jäljiltä uudelleen, mutta mikäpä istuisi Istuvaa koiraa paremmin päivän inkkariteemaan?

Viime hetken peruspostaus

2010-08-22T23:53:00.002+03:00

Tämä viikko on aivan kohta ohi (, mikä on oikein hyvä asia), joten mun on pakko päivittää vielä näin nukkumaanmenoaikana muutama muokkaamaton maistiaisotos eilisistä häistä. Kuvat hääparista jääköön vielä kiihkeän odotuksen kohteiksi. Ensi viikko on nimittäin semmoinen viikko, että minä aion paljastaa päivittäisen naamani ja Lotta päivittäisen ajatusjuoksunsa.

Alunperin ehdotin, että josko minä vaihtaisin blogikuvani viikon ajaksi asukuviin ja Lotta asukuvansa taidekuviin, mutta kyseisen neidin viimeisimmästä merkinnästä päätellen panoksia on nostettu: myöskin tekstieni on muututtava filosofioimattomiksi. Pienoisen paniikin vallassa lohduttelin itseäni, että voinhan ottaa niin taiteellisia kuvia, että itse minä ja itse asu jäävät ikään kuin kaiken sen tunnelmallisuuden varjoon. Rakkaani Eos 20d päätti kuitenkin toisin.

Jos saanen hieman hakea sääliänne, niin kysyisin vain että kuinka todennäköistä on sulkimen posahtaminen kesken ensimmäisen ja niin imartelevan ykköshäävalokuvaajan pestin? Ei kai kovin epätodennäköistä, mikäli auto on juuri edellisellä viikolla levinnyt bensa-asemalle päivä kortin saamisen jälkeen. Onneksi uusi kovalevyni (, jossa olisi takuuta jäljellä) toimii kuin toimiikin isän koneessa. Sehän tarkoittaa vain sitä, että minun koneeni (, jossa ei ole takuuta jäljellä) ei toimi. On päiviä, jolloin vihaan teknologiaa.

PS. Aion ensi viikolla pyrkiä viiden postauksen viikkotahtiin! Miettikääpä sitä!

Naurattaa

2010-08-18T21:30:00.002+03:00

Hassua, että rästiinjäänyt kuviksen kakkoskurssi ja venäjän kirjoitukset osuvat samalle jaksolle. Hassua, että jokainen opettaja luulee kollegoidensa säästävän esseet ja projektityöt kurssin loppupuolelle. Hassua, että rankimman vuoden sanotaan toisinaan olevan ykkösvuosi ja toisinaan kakkosvuosi. Hassua, että mua väsyttää, vaikka en saanut päiväuniakaan nukuttua.

Yhtäkkiä minun Spotifyssani: Irina – Jajaja Neeneenee.

Maailman söpöin krokettaaja

2010-08-16T22:50:00.001+03:00

Okei, tunnustan tappioni. En olisi uskonut että opiskelukuntoni ehtisi yhden täydellisen loman aikana näin täydellisesti kadota. Musta on tullut täys lomaläski! Uhmaan nyt kuitenkin vihdoin, lähes sissimäisesti, luontoa ja vaaka-asennon vetovoimaa yrittäen näin lempein, pienin liikkein päästä arjen alkuun. Olkaa armollisia, toisin kuin meidän opettajamme ovat.

Yksi kysymys vain: miksi keskivertoihminen ei pidä synttäreitä enää kahdensientoista jälkeen? Enkä tarkoita synttäreillä leffaan ja syömään menemistä med parhaat tytöt, vaan kemuja, pirskeitä, pippaloita. Nehän on aivan parhaita! Jos syy on ainoastaan samanmielisten tovereiden puute, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ja tuon itsestään selvästi myös lahjan.

En muuten ymmärrä sitäkään, miten jonkun mielestä lahjojen saaminen voi olla 'ihan sama'. Eikä mun mielestä ole mitenkään pinnallista ajatella toisin. Parastahan lahjoissa on se, kuinka niistä huomaa, että sun kaverit oikeasti tuntee sut. En saanut yhtään huonoa lahjaa. Paitsi ehkä yhden lampun.

Surullisia rakkaustarinoita

2010-08-03T01:38:00.000+03:00

Vuodenajat ovat epäluotettavia

2010-07-25T15:57:00.000+03:00

Mä näin aiemmin kesällä unta, että syksy tuli yhdessä yössä. Unessa olin mennyt nukkumaan lämpimänä kesäiltana ja heräsin ruska-aikaan. Se oli järkyttävää. Ja nyt se on tapahtunut oikeasti. Pihalla on kylmää ja pimeää ja märkää. Mä tosin sanon aina syksyn mun lempivuodenajaksi, sillä tottahan toki todelliset taiteilijat rakastavat myrskyisiä syysiltoja ja raitavillasukkia. En mä kuitenkaan haluais että kesällä olis syksy. No, ei se kai mitään, pitää vaan löytää oikea mielenvire ja muistaa taas huivien ja lapasten hienous. Mutta oikeasti, mulla oli eilen päällä sekä neuletakki että huppari että myös lapaset!!

Olin viime yönä kuvausretkellä, mikä oli täysin hauska mutta samalla yhtä tuottamaton. Kuvituksena silti kuvia jotka ainakin näyttävät siltä että ne voisivat olla sen satoa.

Jaa-a Raija Facebookista kyllä väittää että syysilma on häipynyt jo samalla vauhdilla kuin se tulikin. Ite en oo vielä kerinnyt tarkastamaan asiaa. Toivotaan että tämä asia on tosi, vaikkei kaikki mitä intternetistä lukee ole.

Ja vielä, Saku Anttoni Kankaanpään ikkunataideteos. Hän on mies, jonka ajatus todella juoksee. Ihan käsittämättömiä teitä.

Tänne tohtii taas tulla, TÄÄ ON PÄIVITETTY!!

2010-07-21T21:46:00.007+03:00

Näin kauan meni siihen, että selvisin sairastumisen seurausten aiheuttamalta pettymykseltä. Tarvitsen siis 242,5 tuntia keräilyä per viikonloppupettymys (peruuntunut mökkireissu, täysmissatut ennätyshelteet ja siirtynyt krokettiturné). Mm, tiedän tiedän - kuulostaa pahalta! Huojennukseksenne voin kertoa, että olen selvinnyt ja voin jo paremmin.

Jos musta ei tulekaan äidinkielenopettajaa tai edes hyvin menestyksekästä taiteiliaa, tiedän miksikä voisin sitten haluta: kirpputorin työntekijäksi! Ihana työpaikka! Voitte vaan kuvitella, oonko ottanut oman veroni uusista eristä ja muutenkin hyvin hyödyntänyt työsuhde-etuja. Tai siis lähinnä, että kuinka suuresti oon verottanut ja kuinka hyvin hyödyntänyt. Ja vaikka asiakaspalvelu olisikin mitä loistavin opettaja ihmisten vihaamista aloittelevalle, voin mä onneksi aina mennä takahuoneeseen hinnoittelemaan miesten paitoja. Niihin tulee melkein kaikkiin sama hinta, joten se on kaikin puolin helpompaa kuin hymynvääntö.

Kirpparin ansiosta olen aikuistunut ja alkanut keräämään kapiokirstua itselleni. Se tosin on pajukori, joka sisältää astioita, joten se siitä oikeaoppisuudesta. Mulla on nyt teekupit ja lautaset (ne, joiden edeltävä tehtävä oli kynttiläkulhoilu ja sängynaluksen täyttäminen) sekä jälkiruokakulhot. Mun ja mun tulevan asuinkumppanin olisi syytä rakastaa ruusuja. Tai oikeastaan, mun olisi syytä rakastaa niitä ja kumppanin vain siedettävä niitä tai korkeintaan pidettävä niistä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Jaa mutta hetkonen, eihän se aikuistuminen mun työpaikasta johdu, vaan iänmuutoksesta. Joka tapauksessa, olen kapiokirstuaskelen lisäksi ottanut toisenkin: tein jotain äitimaista!! Ja se on hienoa se, tunnettehan/tuntisittepa äitini. Ostin siis siniset kangaskengät, koska Helsingistä ostetut mustat versiot ovat osoittautuneet niin hyviksi. Eka pukine, joka mulla ihan rehellisesti on kahteen kertaan. Äiti tosin saattaa ostaa kaksi kappaletta jopa samanvärisiä. Ehkä mäkin vielä jonain päivänä...

Pakko tunnustaa että trollasin yhden julkean kirjoitusvirheen kohdalla. Anteeksi.

Julkivalitus

2010-07-11T18:08:00.005+03:00

Nyt on loistava sauma leijua sillä, että olin tällä viikolla noin 250 kilometriä kestävällä kolmen päivän pyöräretkellä. Loistava siksi, että olen sitten viimeisimmän pyöräilypäivän saanut nauttia helteestä lähinnä kehoni sisäpuolella. En uskonut kärsiväni lämpöuupumuksesta, vaikka ylistarolainen ohikulkija pysähtyikin varmistelemaan meiltä, josko tarvitsisimme apua. Mun mielestä oli okei maata auringossa pitkissä housuissa ja neuletakissa pyöräilyn lomassa.

Ei, me vain lepäämme. Ei, mulla on vain matala verenpaine, siksi mä meinaan jäätyä. Ei, mua vain väsyttää pyöräilyn jälkeen. Kyllä meille voi tulla synttärikahveille! Ihan hyvin voi! No, perjantai-ilta huipentui sitten siihen että tein henkilökohtaisen lämpöennätyksen ja että puhe+kävely -kombo oli valtava haaste. En hirveästi mennyt enää kahvin jälkeen nauttimaan yhtään mistään kesäsäästä.

Nyt oon hiki ruumiissa ja litratolkulla kirinyt vesivelkaani kiinni. Miksimiksi mä en voinut tehdä sitä jo reissun päällä? Lihakset ei kipeytynyt, psyyke kesti (no okei, ei aivan tauotta), matkaseuran kanssa ei sotatilaa, hajoileva pyörä saatiin korjattua. Mutta juominen ei tainnut vaan hutsittaa. Kova mimmi.

Kuvissa kesähuveja, joiden lomassa on syytä muistaa juoda paljon vettä. Se on jäähdytysteholtaan parasta - mä tiedän nää jutut, oon käynyt EA-kurssin.

Hyvää mennyttä keskikesää

2010-07-01T02:16:00.000+03:00

Back in the bloginess! Selvästikin mun reissujen välillä on ollut riittävän pitkä tauko, kun rentoutumiseni on saavuttanut bloggauspisteen. Huomenna onkin sitten hyvä taas lähteä eteenpäin, kohti lastenleiriä. En olisi eilen halunnut mennä nukkumaan ollenkaan, osittain siksi että se tuntuu ajanhukalta, mutta pääasiassa siksi että tiesin tämän päivän olevan nöräyspäivä. Ja silloin kun jo etukäteen tietää jonkin olevan nöräyspäivä, ei tietokoneella istuminen ole varsinaisesti rentouttavaa.

Mulla oli tälle päivää neljä hommaa tehtävänä: kirjoittaa artikkeli (tämä on riimitetty vinkki: tuossa on linkki!) konffasta, tehdä kuvagalleria konffasta, tehdä varkkileirimainos ja nuorisotapahtumamainos. Kaksi ensimmäistä tuli tehdyksi (gallerian pitäisi näkyä Hengenvedossa 1.7., mutta ellei näy, niin se näkyy sitten kun tekniset ongelmat on voitettu), koska en olisi kehdannut jättää niitä leirin jälkeiseen kauteen. Kaksi jälkimmäistä jäi tekemättä, koska leirin ja seuraavan retken välillä on yksi vapaapäivä, jolle alitajuntani ilmeisesti luottaa ilmestyvän riittävä inspiraatio ja energia. Vaikka miten istuin ja omegletin niin ei, inspiraatiota ei tullut. Ei edes sen vertaa että olisin voinut pakottaa itseni tekemään yhtään minkäänlaista mainosta.

Taisi täti sanoa jotain hihityttävää

Koska kukaan ei kuitenkaan lue niitä kirjoja joita mä täällä suosittelen, voin ihan hyvin olla omistamatta Mark Levengoodin ja Unni Lindellin loistavalle Vanhat tädit eivät muni -kirjalle (Schildts 2002) omaa merkintää... Vaikka ei teitä kuitenkaan kiinnosta, niin se saa mut nauramaan ääneen noin joka kolmas sivu......

Toimiko? Herättikö tilkkanen itsesääliä kiinnostuksenne tätä lukunautintoa kohtaan? (Ellei, niin tämä toimii takuulla: "Jos on neljä jalkaa, niin se yleensä ei ole ihminen." ~Tone 5v.) Ainiin ja paitsiettä tätä kirjaa ei ymmärrettävistä syistä tällä hetkellä löydy ainakaan Kauhavan pääkirjastosta.

Löysin muuten just koneeltani 1880 (tuhatkahdeksansataakahdeksankymmentä!) tismalleen samaa kuvaa..? Ei ihmekään jos on kovalevy täynnä, mikäli säilön näinkin tärkeitä kuvia.

Great!

2010-06-22T00:43:00.005+03:00

Teen sen mitä tuhannet muutkin: lähden viettämään juhannusta Keuruulle. o/ Onneksi mulla on tupsulakki niin en ihan huku massaan. Mut hei, yksi outo juttu: miten jollain niin kivalla voi olla niin tylsältä kalskahtava nimi kuin juhannuskonferenssi? Tosin sehän kuulostaa kyllä just sellaselta viileän aikuismaiselta! Kuinka moni teini viettää juhannuksensa konferenssissa? Noniinno, kuten mainittua, aika moni.

Ohessa helsinkiläisvaatteita piknikillä.

55. Pidä mielessä: kukaan ei vainoa sinua

2010-06-18T04:28:00.003+03:00

Säälistä kirjaston kirjojen taipumista kohtaan aloitin tänään tekemään kirjanmerkkejä!

Muhun uppoaa kaikki keittiöpsykologikirjat ja näinselviätmurrosiästäoppaat, vaikka se onkin vähän noloa. Niiden ansiosta osaan kuitenkin analysoida ystävieni ruokahaluttomuuden, unelmien aviopuolison puutteen ja väärän väristen sukkien syyn. Yleensä ne johtuvat lapsena kohdatusta aggressiosta. Ja yleensä nämä analyysit aiheuttavat pidemmän päälle jonkinasteista aggressiota.

Yksi tällainen loistava kirja on Richard Carlsonin Älä hikeenny murkkuiästä (WSOY 2005). Siinä on reilu kaksisataa sivua ja täsmälleen sata ohjetta - pääasioissa asioista, joista ei kannata välittää.

8. Hyväksy päivät, jolloin inhoat ulkonäköäsi
9. Älä dramatisoi
30. Ole 25 prosenttia vähemmän kriittinen
81. Kiinnitä huomiota siihen, mitä vanhempasi tekevät oikein
98. Omaksu asenne: >>se menee kyllä ohi>>

Huomaatte kai että oon vaihtanut mun huoneen matot?

Tämän suuntaisia ajatuksia kun lukee sen sata kappaletta pariin kertaan, niin se pistää miettimään, että josko sittenkään asiat eivät ole ihan tosi niin huonosti. Että josko sittenkin ollaan plussan puolella. Kirjan pointti on siinä, että elämän vaikeuksiksi riittävät kyllä läheisten kuolemat, eroamiset ja tulipalot - energiaa ei kannata tuhlata edellä hidastelevan kiroamiseen tai turhista facepäivityksistä raivostumiseen. Oikeasti. Elämä saattaa osoittautua kivaksi, jos ei käytä hyväkseen ihan jokaista tilaisuutta ajatella toisin. Tai jos löytää Facebookin piilottamistoiminnon.

Ihan tosi: kaikkien, jotka ovat joskus ääneen valittaneet punaisena palavista liikennevaloista, kannattaisi lukea tää! Ja mun ehkä vielä muutaman kerran.

(101. merkintä! Unohdin juhlia sadannetta, mutta eikö sadanteenensimmäiseen pääseminen ole vielä hienompaa?)

Hieman junista

2010-06-15T23:26:00.000+03:00

Mun ensimmäisiä todellisia stalkkerikuvia

Siinä, että on kesälomalaisena matkalla Helsinkiin ja odottaa myöhässä olevaa junaa, on jotain parasta - nimittän se, että myöhästely ei haittaa mitään! Hetken sitä miettii, että ärsyyntyäkö vaiko ei, mutta sitten jo toteaakin, että eihän lomalla oo minnekään kiire. Se on parasta. Tää mun arvosteluasteikko ei taida vaan olla mitenkään liian tarkasti määritelty... Oon yhä sitä mieltä, että myös kiire on parasta ja haaveilen yhä viileästä taskukalenterista!

Oppimistahan on ainakin kahdenlaista: sellaista teoreettista älyämistä ja sitten semmoista tajuamista. Jos tajuatte. No, joka tapauksessa, paluumatkalla opin (sillä jälkimmäisellä oppimisella) junien myöhästymiskaavoista sen, että jos junan vaunujen yhdistämisessä tai erottamisessa tulee jotain suunnittelemattomia muutoksia Helsingin päässä, se vaikuttaa dominona paitsi Pendolinoon numero 59, myös moniin muihin juniin. Esimerkiksi niiden junaan, jotka istuvat Tampereella ja joutuvat odottavaan Helsingin junasta mahdollisesti kyytiin haluavia.

Muuten, se taitaa olla tänä päivänä totinen tosijuttu, että Valtiomme Rautateiden junat ovat aina myöhässä. Onneksi se tarkoittaa samalla sitä, että asiassa ei ole mitään ongelmaa: enemmänhän haittaa koituisi siitä, jos ihmiset myöhästyisivät voimatta ollenkaan varautua siihen.

"Seuraavana Kauhava, nästa Kauhava, the next stop Kauhava" tuo kuulutus saa aina mut hymyilemään. Suloinen, mansikkainen kotikaupunkini! ("Home sweet home", "Oma maa mansikka" ...got it?)

(Viileä) valokuvausjengi

2010-06-12T17:47:00.002+03:00

Tämä maisema kaipaa jotakin, eikö totta?

Näitä kenties?

Selailin ihmisten facekuvia ja vastaan tuli kansiollinen kuvia, joissa kamerakaulainen kaveriporukka kylpi ilta-auringon valossa. Kateus tunki mieleeni. Minäkin haluan viettää kesälomailtoja kameran ja samanhenkisen seuran kanssa! Valjastin kateusenergiani hyötykäyttöön: ryhdyin toimimaan.

Alussa valokuvausjengin kasvu oli eksponentaalista (matikka-aiheisia terveisiä Hannalle!): ensin oli yksi jäsen. Sitten oli kaksi. Sitten kolme. Sitten autuus ei ollutkaan enää ainut olotila, vaan tuli kriiseys ja yksi jäsenistä erotettiin uupuvan mielenkiinnon takia. Korvaaja onneksi löytyi niinkin pikaisesti, että jäseniä taisi olla hetken verran jopa neljä.

Luonnon pauloissa

Sain mä sen ilta-aurinkokuvankin

Hyvin lähti!

2010-06-08T01:47:00.001+03:00

On se kummallista, miten luksukselta ysin aamut tuntuu 190 päivänä vuodessa, kun sama vaatimus tuntuu olevan liikaa jo ihkaensimmäisellekin kesälomapäivälle. Kai se on joku automaattisesti päälle naksahtava kesälomamoodi, joka saa nukkumaan pommiin ja lähtemään palaveriin vasta, kun siellä pitäisi jo olla. Jep, palaveriin.

Herätysvaateesta, Muista!-listan huikeasta laajenemisvauhdista ja lomapäivän ensimmäisyydestä huolimatta tuntui kyllä ihan lomalta. Miltä muulta voisikaan tuntua, kun ajellaan pitkin pölyäviä hiekkateitä lakeuksien ja laidunten keskellä? Hyttyset inisi lasia vasten ja radiostakin tuli - pienen hakemisen jälkeen - sopivasti vain huonolla englannilla laulettuja laulelmia. Voi veljet!

Jotta tietäisitte, niin huomenna on äitin synttärit ja lisäksi mä lähden Etelä-Suomeen nauttimaan suurkaupungin tunnelmasta. Tai en huomenna, vaan sen jälkeen kun vaan oon ensin nukkunut.

Suvi suloinen

2010-06-05T01:11:00.001+03:00

Meinasin päätä pahkaa ruveta hehkuttamaan, että jeeee huomenna loma!!, mutta sitten mä muistin ettenhän mä oo sen tarpeessa edes ollut. Helteestäkään en liiemmin välitä. Syksy on mun lemppari, sillon saa taas kääriytyä huppareihin ja farkkuihin ja kaulahuiveihin ja villatakkeihin ja sukkahousuihin - ja kaikkiin yhtä aikaa. Viimeyönä istuin kuitenkin keittiön penkillä ja katsoin pihalle. Sulake korjattiin, lamppu syttyi. Sillon mä sen ymmärsin: kesä on mahtavaa aikaa! Maailma, olen puolellasi.

Mun kesästä nauttiminen on onneks ollut täydellä virralla jo hetken aikaa tiedostuksen puutteesta huolimatta. Ehkä elämässä ei sittenkään oo olemassa mitään rajaa, että kuinka kivaa voi olla. Toki sama taitaa toimia toiseenkin suuntaan, mutta se ei ole nyt tämän postauksen aihe. Suosittelen teitäkin menemään pihalle, ottamaan frisbeen ja pelaamaan vaikka frisbeegolfia, vaikka se onkin tylsää. Jos haluatte tehdä jotain oikeasti hauskaa, niin pelatkaa ultimatea.

Vsem na ulitsu! Kaikki kadulle! Se on venäjäksi vähän sama kuin tämä kotoinen "Ylös, ulos ja lenkille!". Saan iloisena ilmoittaa, että aloitin venäjän kirjoituksiin lukemisen heti kurssikokeen jälkeisenä päivänä. Ok ok, mun omatunto ei sallis tällaista valheeseen perustuvaa uskomatonta viileyden määrää. Luin mä vähän siihen kurssikokeeseenkin.

Perheenlisäystä

2010-06-01T00:21:00.001+03:00

Sanokaa hei tulokkaalle, joka saapui lauantaina ja sai nimekseen Canon EF 50mm 1.8 II. Kuvassa se saattaa näyttää ihan samalta kuin mun aiempi vakio-objektiivi, mutta se se ei ole. Se on kiinteä, valovoimainen putki, joka sopii ennen kaikkea Facebook-kuvien ottamiseen. Se tarkentaa juuri niin epävarmasti, kuin luvattiinkin, ja saan vielä hetken opetella valotussäätöjä, ennen kuin kuvien onnistumisprosentti on palautunut. Mutta: im lovin' it. Saatan pikkuhiljaa olla valmis myöntämään, että valokuvaus on pelkkää välineurheilua.

Hieno kuva, mikä kamera?!

Sananen asenteesta

2010-05-27T19:34:00.001+03:00

Sattuneesta syystä päädyin eräänä päivänä kotimatkalle kaatosateeseen. Tiet oli autoista täynnä, mutta yksikään kuljettaja ei hidastanut kohdallani, avannut ikkunaa ja kysynyt, josko kuitenkin mieluummin kulkisin autolla. Hetken taivallettuani päätin ryhdistäytyä: jos kerran kurja olemukseni ei minua hyödyttänyt vastaanotettavan säälin muodossa, ei sen tarvitsisi hyödyttää myöskään autoilijoita vahingonilon muodossa.

Nostin siis leukani (ripsivärin leviämisen uhalla), kevensin askellusta ja pyrin kaikin puolin näyttämään kuin en missään muualla haluaisikaan olla. Kas kummaa, sade ei tuntunutkaan enää ihan niin piiskaavalta tai märältä tai jäätävältä. Ja kas kummaa: isä huristeli autolla vastaan, hidasti kohdallani, ei avannut ikkunaa kysyäkseen yhtään mitään, mutta otti kyytiin. Kaikki on asenteesta kiinni.

Beauty of Light

2010-05-26T23:35:00.004+03:00

Ystäväni ja blogini kummisedän bändi, Slivers of Silence, on julkaisemassa kesällä uutta demoa ja kunnianani oli niiden kansien tekeminen. Tässä ne nyt olis! Työsokeutuminen ja painokoneen vaatima laatu pelottaa hieman, mutta iloitaan tänä vaikeudettomana hetkenä. Huomenna näen ehkä jo taas jotain viilattavaa.

Vähän meinasi pelottaa siinä vaiheessa, kun piti etsiä sopivaa kansimateriaalia mun kuvavarastoista. Jostain syystä pojat ei pitäneet nalleja ja helmiä tarpeeksi rockhenkisinä..

Elämää pidempiä heittoja

2010-05-23T21:11:00.000+03:00

Mä rakastan pitkiä keskusteluja, viisaitten ihmisten elämään jääneitä lausahduksia, aforismeja ja vaikka mitä muuta. Kuitenkin kun mä mietin neuvoja, jotka on mua eniten rohkaissut jatkamaan yrittämistä ja harrastamista, tajusin niiden olevan yllättävän usein enemmän tai vähemmän huolimattomasti heitettyjä. Nyt aionkin jakaa pari mieleenjäänyttä kaikelle kansalle. Pääasiassa siksi, että muitten neuvominen on niin kivaa, mutta myös siksi, että ne saattaisivat oikeasti kannustaa jotakuta muutakin kuin mua.

Kuvat liittyy: mua ei yhtään huvittanut ruveta tekemään tätä mainosta, mutta deadline on kuollut linja. Tulipa tehtyä.

Tee silti. Joskus, itseasiassa vuosia sitten, tiedotin koulukaveriani huvittamattomuudestani liikuntatunnin punttisarjoja kohtaan. Hän ymmärsi oitis, ettei aina voi sattua hutsittamaan ja myötätuntoa osoittaen lausui: "Tee silti." Kommentti on näköjään jäänyt pysyvästi mun mieleen, kiitos sen suuren ja yksinkertaisen totuuden. Ei kaikki oo aina kivaa tai ainakaan kivointa kaikista. Ensi-innostus ja huvitus uuden harrastuksen suhteen loppuu aika varmasti jossain vaiheessa, mutta kehittyminen kysyykin lähinnä fiiliksen sijasta sitoutumista.

Inspiraatiottomissa päivissä mua on flowhun pääsemisessä auttanut vinkki, mistä sitä voi etsiä: eletystä elämästä. Tämäkin on äärimmäisen yksinkertainen juttu, mutta jostain syystä mun on tietoisesti muistuteltava itseäni siitä. Piirtäminen, sanoittaminen, kuvaaminen ja moni muu on helpompaa ja sisällökkäämpää, kun käyttää koettua elämää lähteenä ja jakaa siitä. Siis ihan sitä, mitä on miettinyt viime kuussa, miksi venäjä on raivostuttavan hyödyllistä tai miten paljon hymyilevä kassanaama piristi toissapäivänä.

Ja jos suvaitsisin motoissani rumia sanoja, voisi yksi motto kuulua näin: "Expect the best, be prepared for the worst, fuck what others think and do your own thing." (Tuntematon) Vaikka vähän kyllä pitää miettiä.

Varokaa sanojanne!

Kevät meni jo

2010-05-20T00:10:00.000+03:00

Ei mun sitten tullut tehtyä talvipäivitystä blogin syksyiselle ulkoasulle tai sen enempää erityistä kevätpäivitystäkään. Nyt se on kuitenkin muuttunut askeleen rajumpaan, ja siitä voi tietenkin vetää vaikka miten mahtavia analyyseja mun elämän idyllisyyden ja tärkeimpien puutarhatonttujen särkymisestä. Valmis tämä ulkoasu ei välttämättä vielä ole, mutta en osaa pitää uutta ulkoasua piilossa työstövaiheen aikana, joten työstetään sitä sitten suoraan julkisuuteen. Oikeastaan on kyllä melko luultavaa, että tämä on valmis, sillä nyt kun mä menen nukkumaan, niin väsymyksen myötä kadonnee myös kaikki ylimääräinen inspiraatio.

Ulkonäön simppelisöitymisen oli tarkoitus tarkoittaa myös sisällön yksinkertaistumista, koska sellaisen puoleen koin sieluni kokevan vetoa. Ja tämän sisällön yksinkertaistumisen oli tarkoitus tarkoittaa sitä, että vähemmän puhetta ja sitäkin merkittävämpiä kuvia. Mutta kuten saatamme havaita, olen jo hyvän matkaa tässä selittänyt yhdestä ja samasta aiheesta, joten se siitä. Voitte unohtaa simppelisaation.

Usva on yleisnimitys sumulle, tv. Wikke

2010-05-17T21:58:00.001+03:00

Lähipäivinä oon saanut nauttia niin luonnonmukaisista aamuista, että sen täytyy jo jotenkin liittyä kestävään kehitykseen. Eräänä aamuna heräsin aamuauringon säteisiin nukahdettuani edellisiltana tähtien tuikkeessa. Sunnuntaiaamuun puolestaan minut sai erittäin ripeästi nousemaan kasvoilleni sataneet vesipisarat. Ja vieläpä yhtenä kouluaamuna heräsin yhdessä auringon kanssa vain lähteäkseni ihailemaan ja kuvailemaan usvaista maisemaa.

Okei, tuo viimeinen tapaus johtui luultavasti liian myöhään juodusta kahvista, mutta muuten nukkumiseni on ollut juuri näin runollista ja juuri niin kliseistä.

Hellehuveja

2010-05-15T14:29:00.001+03:00

Kuvailen täs vähä kukkasii... Oon semmone kukkaiskuvailia

Nyt on toukokuun puoliväli ja päällä uskomattomat helteet! Kintutkin alkaa mustelmineen ja naarmuineen näyttää samalta kuin ala-asteella. Oikeastaan kaikki mun raajat alkaa näyttää siltä, että eletty on viime päivinä.

En oo ihan vielä päättänyt, että kutsunko auringon ensikin viikoksi, kun samalla saisi nauttia myös kielenhuollon kirjasta. Ei se sittenkään oo juuri yhtään surullista, että kesäloma alkaa. Siis siitä huolimatta, että samalla ollaan taas askel lähempänä ryppyistä vanhuutta. Mummona voi vaikka ruokkia puluja.

Oikeesti, kohta varmaan tippuu meteoriitti mun niskaan. Ellei, niin tän on pakko olla vähintäänkin jotain tsemppausta vaikeiden sotavuosien varalle... Vaikka on mulla nyt jo sen verran vaikeaa, että en tiedä onko mun piilolinssi silmässä vai jossakin omilla matkoillaan.

Mullekuuluuihanhyvää

2010-05-13T01:23:00.000+03:00

Tästä kuvasta et onneksi löydä kaukolaukaisinta..

Moi! Mulla ei oo mitään sen syvällisempää asiaa kuin että mulla on ollut tosi kivaa tänään. Oikeastaan mulla on yleisestikin ottaen aivan mukiinmenevä elämä. Huomenna olen ehkä eri mieltä, mutta ei sen niin väliä kun silloin ei ole bloggauspäiväkään. Kuori on pidettävä säröttömänä, tiedättehän. Itse asiassa saatan olla eri mieltä jo kymmenen minuutin päästä, mikäli teknologia pettää minut jälleen ja saan jälleen kirjoittaa tämän tekstin uudestaan. Joko noista toistuvaa tapahtumista ilmaisevista sanoista tuli ilmi, että jotain sen suuntaista tapahtui jo äsken, vai kerronko sen vielä?

Selasin tänään ihmisten virtuaalipäiväkirjapäivityksiä ja aloin miettimään, että miksi mä katson kuvia jonkun tuntemattoman purkkaostoksista? Kiinnostaako ne mua? Ei varmaankaan, mutta on niissä onneksi muutakin.

Mullakin on muuten uus purkkapussi ja vieläpä sitä uutuusmakua. Twisted minttulakritsi (vai onko se salmiakki?). Maistuu ensiksi mintulle ja sitten sille jälkimmäiselle. Ihan hyvää.

Mitäs mulle muuten? No, tällä hetkellä väsyttää hirveästi. Viikon säteellä olen saanut ihastuttavan paljon rästiaskareita suoritettua (esim. saanut uuden profiilikuvan :----). Muutamassa viikossa olen oppinut, että jakson keveys ei ole suoraan verrannollinen venäjän opiskelun aktiivisuuteen. Itse asiassa en ole varma, onko se suoraan verrannollinen yhtään mihinkään. Tai no, oon mä nykyään jonkin verran sosiaalisempi pidempiä aikoja putkeen ja paremmalla omallatunnolla.

Jaa-a, oon varmaan huomenna ylpeä tästä tekstistä.

Paras Marja

2010-05-09T14:54:00.002+03:00

Tänä vuonna sun kortissa ei ole runoa.

Sen voisi niin helposti tulkita väärin

tai ohittaa vain sanahelinänä.

Tänä vuonna sun kortissa lukee vain ydin:

Äiti, olet rakas.